Asuin ja liiketalo Puijonkatu 33, Kuopiossa edustaa funktionalismin varhaista tyylikäsitystä ja valkoista keveyttä kauneimmillaan. Rakennuksen voimakas, mutta funktionalismin tapaan yksinkertaistettu räystäs ja ikkunoiden yläpuoliset reliefimäiset kuviot muistuttavat vielä klassismin aihemaailmasta. Katutason liiketilat ja ylemmät asuinkerrokset erottuvat selkeästi toisistaan. kuva: Olli Lähdesmäki

Uusi ja vanha kohtaavat. kuva: Pohjois-Savon ympäristökeskus

Uuden ajan rakennustaiteesta

Jokaisessa pohjoissavolaisessa kunnassa on kerätty tietoa kunnan rakennusperinteestä eli inventoitu rakennuksia. Rakennusinventoija on kerännyt tietoja pääasiassa vanhoista rakennuksista. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella rakennettu rakennus on arvokas jo harvinaisuutensa vuoksi ja siksi rakennusinventoijat ovat työnsä aloittaneet vanhemmasta rakennuskannasta. Toisaalta vanhoista rakennuksista ei ole olemassa kirjallisia dokumentteja ja siksi tidon keruu on historian tutkimuksen kannalata tärkeää. Ehkä tulevaisuudessa rakennusinventointeja täydennetään niin paljon, että uudempikin rakennustaide tulee inventoinnissa arvostetuksi. Valtaosa rakennuksistamme on kuitenkin rakennettu 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Rakennettu ympäristö kuvastaa aina oman aikakautensa elämää. Ensimmäiset, arkkitehtuuriltaan modernit rakennukset rakennettiin Suomeen 1930-luvulla. Rakennuksilla on oma suomalaisesta rakennusperinteestä poikkeava muotokielensä ja materiaalivalikoimakin on jo varsin monipuolinen. Suomalaisilla arkkitehdeillä oli voimakas halu omaksua uusia kansainvälisiä vaikutteita nuoren itsenäisen maan arkkitehtuuriin. Arkkitehtuuri oli niukkaa ja tarkoituksenmukaista. Siksi moderni arkkitehtuuri on erityisen herkkää muutoksille. Harvojen yksityiskohtien muuttaminen voi tuhota koko rakennuksen arkkitehtuurin.

Itsenäisyyden ajan arkkitehtuuri muodostaa nyt arkielämän taustan, jota ei jo paljoutensa takia osata vielä arvostaa. Kunnostamme 2000-luvulla yli 50 vuotta vanhoja rakennuksia niiden alkuperäiseen asuun. Nehän ovat arvokkaita rakennuksia. Samalla puramme 20 vuotta sitten tehtyjä korjauksia. Jokainen sukupolvi on kantanut oman aikakautensa merkit sisään ja seuraava ne jälleen ulos. Mahtaa satavuotiaalla rakennuksella riittää ihmettelemistä tässä rakentamisen ja purkamisen vuorottelussa. Edellisen sukupolven työtä on vaikea arvostaa. Puramme uudempia rakennuksia tai kunnostamme niitä varsin piittaamattomasti, niin kuin edellisetkin sukupolvet ovat tehneet, ja ihmettelemme edellis-ten sukupolvien lyhytnäköisyyttä. Ehkä sittenkin olisi viisainta kunnioittaa rakennusta rakennustaiteellisena kokonaisuutena ja samalla rakennuksen suunnittelijoiden ja rakentajien työtä. Korjata rakennusta niin kuin se alun perin rakennettiin. Meillä on monenlaisia ja ikäisiä rakennuksia. Jokainen on oma hieno kokonaisuutensa ja yhdessä ne muodostavat mielenkiintoisen ja monipuolisen ympäristön elää.

Jokaisen aikakauden kauneimmista tai tyypillisimmistä edustajista voisimme pitää hyvää huolta. Seuraavalle sukupolvelle ne kertovat rakentajista, joita he tuskin ovat tavanneet. Tämänkin ajan rakentajat tekevät nyt hienoja rakennuksia - oman aikansa teoksia. He tekevät sen hyvin, kehittävät uutta rakennustekniikkaa. Korjaamalla rakennuksia opimme rakentamisen perinnettä. Ilman sitä perinnettä ei nykyinen tekniikka olisi koskaan syntynyt.

Lähteet
Varjele modernia, Suomen rakennustaiteen seura, 1995.

Sivu päivitetty 28.2.2005