pohjois-savon muisti / Ympäristö / pohjois-savon kulttuuriympäristön hoito-ohjelma / Rakennettu ympäristö / Hallinnon rakennukset

Hallinnon rakennukset

Kasarmialueet
Yleinen asevelvollisuuslaki astui voimaan Suomen suuriruhtinaskunnassa 1877-1878. Suomen noin 5000 miehen vahvuinen sotaväki koostui kahdeksasta tarkk'ampujapataljoonasta ja Lappeenrannan rakuunarykmentistä. Pataljoonat sijoitettiin läänien pääkaupunkeihin: Helsinkiin, Viipuriin, Hämeenlinnaan, Turkuun, Vaasaan, Ouluun, Kuopioon ja Mikkeliin. Aluksi piti ratkaista, voitiinko kasarmit harjoituskenttineen rakentaa kasvavien kaupunkien alueelle vai niiden laitamille. Kuopio tarjosi ensin Itkonniemeä, mutta vuonna 1860 vahvistetussa asemakaavassa otettiin kasarmialueeksi ennestään kruunun käyttöön varattu alue Hatsalan harjulla. Kasarmialueiden suunnittelusta ja rakentamisesta vastasi Yleisten rakennusten ylihallitus. Arkkitehdit August Boman ja L.I.Lindqvist noudattivat rakennusten sijoittelun ja rakennustavan osalta pääpiirteissään venäläisiä tyyppipiirustuksia, arkkitehtuuri ja pohjaratkaisu poikkeavat keski-eurooppalaiseen ja ruotsalaiseen suuntaan. Tarkk´ampujapataljoonien käyttöön rakennettiin miehistökasarmit, arttelit ja leipomot, päällystön asuinrakennukset ja kansliat sekä sairaalat. Aikaa rakentamiseen oli kolme vuotta. Kasarmialueiden suunnittelussa pyrittiin viihtyisän ja terveellisen ympäristön luomiseen.
Uuden asevelvollisuuslain myötä vuonna 1901 Suomen sotaväki lakkautettiin ja kasarmialueet määrättiin luovutettaviksi venäläisen sotaväen käyttöön. Tämä johti Kuopiossa ja Hämeenlinnassa suuriin muutoksiin: puisia miehistökasarmeja purettiin ja rakennettiin tiilisiä monikerroksisia rakennuksia tilalle. Kuopion uudet tiilikasarmit sijoitettiin Bomanin suunnitelmien mukaisesti keskenään symmetrisesti.
Suomalaiset joukot ottivat kasarmialueet haltuunsa vuonna 1918 samanlaisina kuin ne olivat luovuttaneetkin, tosin paljon ränsistyneempinä.
Kuopion kasarmialue tyhjeni vuonna 1963 kaupungin viimeisen oman joukko-osaston, Pohjois-Savon prikaatin siirryttyä Kajaaniin. Kaupungin ja valtion vuonna 1972 tekemällä maanvaihtosopimuksella siirtyi pääosa kasarmialueesta Kuopion kaupungile. Muutama rakennus jäi valtiolle virastotaloa varten. Tarkk'ampujapataljoonan säilyneissä rakennuksissa on kaupungin omia ja vuokralaisten toimitiloja.
Kuopion kasarmialue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi.

   
Vankilat
Pohjois-Savon alueen vankilat: Sonkajärven Sukeva ja Kuopion vankila, ovat valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä.

Sukevan vankisiirtola aloitti toimintansa vuonna 1914 Sukevan kruununpuistossa sijainnessa rakennuksessa, jossa oli kolme huonetta 25 vangille ja kolem huonetta vanginvartijoille. Sukevan vankilan tarkoitus oli opettaa vangeille ammatti. Työsiirtona tyyppisesti toiminut vankila sijaitsi laajalla suoalueella, jota vankityövoiman turvin ojitettiin ja muokattiin pelloiksi, alueelle rakennttiin tiestö ja poltettiin tiilet rakennuksia varten. vankila toimi laajimmillaan kuudessa pienessä yksikössä: Kukkapuro, jossa sijaitsi päälaitos, Korttikangas, jonka paikalla on nyt Kortekankaan asuinalue, Kalliomäki, jonne rakennettiin 1920- ja 30-lukujen vaihteessa keskusosaston vanhimmat rakennukset, Marttila, Somerkoski ja Viinijärvi, joka lakkautettiin vuonna 1920. Iskolan osasto on rakennettu vuosina 1922-25. Rakennuskanta on nykyisin keskittynyt Iskolaan ja Kalliomäelle. Kalliomäen päälaitosta on laajennettu ja kunnostettu useaan otteeseen ja Kalliomäen alueelle on rakennettu ja rakennetaan uusia rakennuksia ja rakennelmia vankilan turvallisuuden ja käytettävyyden parantamiseksi.
Vankila-alueen kiinteistöt ovat siirtymässä oikeusministeriön vankeinhoito-osaston hallinnasta valtion kiinteistölaitoksen hallintaan, josta syystä Museovirasto valmistelee uuden omistajan kanssa sopimusta alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten säilyttämisestä ja hoitamisesta.

Kuopion vankilarakennus on vanhimmilta, Indententinkonttorin C.L.Engelin suunnittelemilta osiltaan vuodelta 1830. Yleisten rakennusten ylihallituksessa O.S.Gripenberg suunnitteli laajennuksen, jolloin rakennuksesta tuli ristinmuotoinen sellivankila vuonna 1888. Vankilanjohtajan puinen asuinrakennus rakennettiin samana vuonna. Vankila-alueella on useita vanhoja puurakennuksia. Kuopion vankilaakin aiotaan laajentaa. Vankila-alueelle on annettu toimenpidesuositus Kuopion rakennusperinnön ja kulttuuriympäristöjen hoito-ohjelmassa.

   
Lähteet
Kauppi, Ulla-Riitta, Tarkk'ampujapataljoonien kasarmialueet, kirjoitus Museoviraston julkaisussa Muistomerkki puusta perinnöksi, ISBN 951-616-058-1, 2000

Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, ISBN 951-9075-63-1, ISSN 1236-6439

Kuopion rakennusperinnön ja kulttuuriympäristöjen hoito-ohjelma, Kuopion kaupungin raportti 31.5.1995/1.1.1996

Sivu päivitetty 28.2.2005