pohjois-savon muisti / Ympäristö / pohjois-savon kulttuuriympäristön hoito-ohjelma / Maisema / Pohjoissavolainen maisema


Suomen maisemamaakunnat
1 Eteläinen rantamaa
2 Lounaismaa
3 Hämeen viljely- ja järvimaa
4 Itäinen Järvi-Suomi
4.1 Lounais-Savon järviseutu
4.2 Suur-Saimaan seutu
4.3 Savonselän seutu
4.4 Keski-Suomen järviseutu
4.5 Pohjois-Savon järviseutu
4.6 Pohjois-Karjalan järviseutu
4.7 Laatokan-Karjalan järviseutu
5 Vaara-Karjala
6 Suomenselkä
7 Oulujärven seutu
8 Pohjanmaa
9 Kainuun ja Kuusamon vaaramaa
10 Peräpohjola - Lappi

Pohjoissavolainen maisema

Maisemamaakunnat
Pohjois-Savo ulottuu kolmen eri maisemamaakunnan alueelle, jotka ovat Itäinen Järvi-Suomi, Suomenselkä ja Vaara-Karjala. Maisema-aluetyöryhmä laati maisemamaakuntajaon koko maahan maisema-alueiden inventointityötä varten. Jako maisemamaakuntiin on tehty toisaalta alueen yhtenäisten luonnonpiirteiden ja toisaalta maaseutumaisemassa näkyvien perinteisten kulttuuripiirteiden perusteella.

Pohjois-Savo sijoittuu suurimmaksi osaksi Itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan, jonka maiseman suurin rikkaus ovat vesistöt. Maasto on yksityiskohdissaan vaihteleva, tosin suhteelliset korkeuserot pysyttelevät yleensä alle 50 metrissä. Metsistä tavallisimpia ovat mustikkatyypin kuusikot ja soita on vähän.

Suurin osa Rautavaarasta sekä pieni osa Sonkajärveä, Juankoskea ja Kaavia sijoittuvat Vaara-Karjalan maisemamaakuntaan. Sen maisemille antavat leimansa vaarat, jotka nousevat samansuuntaisina jopa 200 m ympäristöään ylemmäksi. Alueen metsät ovat tavallisimmin karuhkoja puolukkatyypin mäntyvaltaisia sekametsiä ja soita on melko paljon.

Noin puolet Kiuruvedestä ja Vieremästä kuuluvat Suomenselän maisemamaakuntaan. Suomenselkä on karua ja laakeaa vedenjakajaseutua, missä maaston suhteelliset korkeuserot jäävät yleensä alle 20 metrin. Metsämaat ovat yleisimmin karuja puolukkatyypin männikkökankaita. Soita on alueella huomattavan paljon.

Tarkemmat kuvaukset eri maisema-maakunnista löytyvät ympäristöministeriön julkaisemasta maisema-aluetyöryhmän mietinnöstä (Mietintö 66/1992).

Sivu päivitetty 28.2.2005