KUNINKAIDEN KUOPIO

KUNINGAS KUSTAA III PERUSTAA KAUPUNGIN

Kustaa lll (1746-1792) tuli Ruotsi-Suomen kuninkaaksi vuonna 1772. Kolme vuotta myöhemmin, touko- kesäkuussa 1775, hän teki matkan Suomeen. Sen seurauksena maamme hallintoa uudistettiin. Perustettiin mm. Savon ja Karjalan lääni. Läänin ensimmäinen maaherra O. E. Boije ehdotti kuninkaalle, että uuteen lääniin perustettaisiin pääkaupunki. Hän suositteli sen sijoituspaikaksi Nilsiää, Varkautta tai Kuopion kirkonkylää.

Kuningas valitsi Kuopion. Tuolloin koko Kuopion kirkkopitäjässä oli runsaat 7400 asukasta, mutta tulevan kaupungin alueella "ei ollut sataakaan ripillä käypää henkeä". Enemmän kuin kirkonkylän väkiluku valintaan vaikutti se, että Kuopionniemi oli jo 1550- luvulta lähtien ollut kirkkopitäjän hengellinen keskus kirkkoineen ja pappiloineen.

Pietari Brahe oli 1650-luvulla kuningatar Kristinan käskynhaltijana kaavaillut kaupunkia Kuopionniemelle hyvien vesiteiden varrelle. 1700-luvulta lähtien seudun halki kulki tärkeä posti- ja kauppatie etelästä ja Viipurista Kuopionniemen ja Kajaanin kautta Ouluun. Kuopionniemellä oli jo historiaa, jolle rakentaa pääkaupunki uuden läänin hallinnolliseksi ja taloudelliseksi keskukseksi.


Kuopiolaisen kuvanveistäjän Väinö Lätin muovaama marmorinen Kustaa lll:n rintakuva on sijoitettu kaupungintalon ala-aulaan.

 


  Maanmittari Pehr Kjellman sai tehtäväkseen suunnitella uudelle kaupungille asemakaavan, jonka kuningas hyväksyi 1776. Pienestä savolaisesta kirkonkylästä alkoi kehittyä kaupunki. Samoihin aikoihin Ranskassa kuningas Ludvig XVl nousi valtaistuimelle tullakseen mestatuksi vallankumouksen pyörteissä1792. Samana vuonna myös Kustaa lll kohtasi väkivaltaisen kuoleman Tukholman oopperassa. Euroopan kuohuessa Kallaveden rannalle rakennettiin uutta kaupunkia.

Pehr Kjellmanin asemakaava on ruutukaava, jonka ydin oli tori, liike-elämän, hallinnon ja seurakunnan keskus. Torin, nykyisen Snellmaninpuiston, ympärille kuningas määräsi rakennettavaksi virka- ja asuintaloja Kuopioon muuttaville lääninhallituksen virkamiehille ja kauppaporvareille. Ammattikiltoihin kuuluvat sepät, räätälit, suutarit ja pikkukauppiaat saivat asettua seuraaviin kortteleihin, kauemmaksi keskustorilta.


Pehr Kjellmanin Kuopion asemakava vuodelta 1776.(KHM)
 

Kustaantorin ympärille kohosi parissakymmenessä vuodessa tiheä, kaupunkimainen, kaksikerroksisten, mansardikattoisten puutalojen rivistö. Hyvän kuvan kustavilaisesta Kuopiosta antavat meille C. G. Hasselin karttapiirros ja K. A. Gottlundin kokoelmassa säilyneet akvarellit.

Parinsadan vuoden ikäisiä kustavilaisen ajan rakennuksia oli jäljellä Kuopion katukuvassa vielä 1970-luvulla muistuttumassa ohikulkijoita kaupungin historian vaiheista ja kaupungin iästä, nyt 2000-luvulle tultaessa vain muutamia.

Kustaa lll:n hovissa syntyi uusi sisustustyyli ja taidesuunta, jota kutsutaan kustavilaiseksi. Kustavilaisiin huonekaluihin, tapetteihin ja värimaailmaan voi tutustua lähemmin Kuopion Korttelimuseon näyttelyissä.



Kuopion korttelimuseossa oleva kustavilainen sohva.

 

Kustaa lll:n "lahjat" Kuopiolle

Kuningas halusi Kuopion kasvavan nopeasti. Pieneen, tuskin parinsadan asukkaan kaupunkiin alettiin houkutella väkeä, virkamiehiä, porvareita ja ammattimiehiä ympäri Suomenniemen. Tänne muuttavat saivat kruunulta kyytirahaa ja 20 vuoden verovapauden. Ensimmäisten muuttajien joukossa oli kankureita ja räätäleitä, hatuntekijä, säämyskäntekijä, seppiä, muurareita, lasimestareita, tupakankehrääjä, satulaseppiä, pellavankutoja, leipuri jne.

Kuopioon ryhdyttiin suunnittelemaan sairaalaa, kun kuningas oli määrännyt kesäkuussa 1776 Savon ja Karjalan läänin myös piirilääkäripiiriksi. Parin vuosikymmenen kuluttua, vuonna 1797, sairaala valmistui nykyisen Suokadun, Maaherran- ja Asemakadun rajaamalle alueelle Maljalahden rantaan, joka silloin ulottui nykyiseen Minna Canthin puistoon saakka.

 


Kuopion lääninsairaalan piirustus vuodelta 1786. Rakennuksessa oli kymmenen lämmitettävää huonetta, toisessa päässä keittiö, kahveri ja kylpyhuone, toisessa lääkärinvastaanotto ja toimenpidehuoneet. (MV/kuva-arkisto)

 

Apteekkilaitos vakiintui lääniin, kun kuningas antoi vuonna 1777 apteekkioikeudet Kuopioon farmasian ylioppilas Johan Henrik Långhjelmille. Apteekki sai myös oikeuden viljellä lääkekasveja kahden "geometrisen tynnyrinalan" suuruisella maatilkulla Itkonniemellä. Nykyinen Yrttitien on saanut nimensä tämän lääkepuutarhan mukaan. Samoille niityille kaupungin paimen kuljetti kuopiolaisten karjaa parinkymmenen vuoden ajan laitumelle. Kuopion ensimmäinen apteekki toimii edelleen Vanhan Apteekin nimellä.

Kaupunkiin perustettiin 1776 viinanpolttimo "viinabrygi" Tuhkaniemelle, nykyisen sataman alueelle. Kestikievareita, ravintoloita ja krouveja avattiin, syntyi uusia ammattinimikkeitä: kellarimestari ja trahtööri. Kestikievarinkadulla, nykyisellä Koljonniemenkadulla, sijaitsi useita anniskelupaikkoja. Luutnantti J. P. Stolpe on muistellut maineikasta "bellmaniaanista" ravintolaa, jossa upseerit ja herrat lauloivat gluntteja (ruotsalaisia ylioppilaslauluja). Pekka Lappalainen mainitsee Kuopion historiassa samassa yhteydessä, että tuohon aikaan myös leskivaimot saattoivat omistaa kievareita ja ravintoloita ja työskennellä niissä. Viinanpolttimo ja tupakkatehdas olivat ensimmäiset tehdastyötä tarjoavat työpaikat kaupungissa.

Postikonttorin avaaminen heinäkuussa 1777 hallintokaupunkiin oli tärkeä ja kiireinen asia. Ensimmäinen konttori sijaitsi nykyisen Snellmaninkadun ja Minna Canthin kadun kulmatalossa postimestari Peter Boströmin asunnon yhteydessä.


Apteekkitavaroita Korttelimuseon museoapteekin kokoelmista.



Iloinen korttiseurue jossain Kievarikadun, nykyisen Koljonniemenkadun, varrella sijainneista krouveista.

 

Kustaa lll:n käskystä Kuopio alkoi kehittyä koulukaupunkina. Elokuussa 1780 Suomen ensimmäinen kadettikoulu aloitti Kuopion Tuhkaniemellä, nykyisessä satamapuistossa Yrjö Mauno Sprengtportenin laatiman suunnitelman pohjalta. Kadettikoulu siirtyi jo seuraavana vuonna Rantasalmelle, mutta siellä toiminut triviaalikoulu muutti puolestaan Kuopioon 1786. Se sai aluksi tilat vanhassa valtion viinapolttimossa satamassa. Tosin luokkahuoneita oppilaille ei jäänyt kuin kaksi, sillä tänne muuttaneet opettajat saivat suurimman osan rakennuksesta asunnoikseen.

Triviaalikoulu satamassa kärsi tilanahtaudesta. Joskus kolmekin luokkaa opettajineen joutui opiskelemaan samassa luokkahuoneessa. Koulurakennus tuhoutui Suomen sodassa ja vasta keisarin Kuopiossa se sai oman talon (nykyisen lyseon päärakennuksen) torin laitaan.


1700-luvulla ja 1800-luvun puoliväliin koulut olivat vain poikia varten.
  KUSTAA IV ADOLF

Uusi kuningas vierailee Kuopiossa

Kustaa lll:n kuoltua nousi Ruotsi-Suomen valtaistuimelle hänen poikansa Kustaa lV Adolf (1778-1837) tultuaan täysi-ikäiseksi vuonna 1796 - neljä vuotta isänsä kuoleman jälkeen. Nuori kuningas kävi puolisonsa, kuningatar Fredrika Dorotean kanssa Kuopiossa heinäkuussa 1802. Kaupungissa oli tuolloin vajaat 800 asukasta, mutta komeat juhlat he saivat kuitenkin aikaan kuninkaallisille.

Kun Suomi valmistui Kustaa lV Adolfin vierailuun heinäkuussa, Pariisissa juhlittiin kuukauden kuluttua Napoleonin tuloa elinikäiseksi konsuliksi, itsevaltiaaksi. Kustaa lV Adolfin mielestä Napoleon oli Ilmestyskirjan peto. Kuninkaamme ei arvostanut Napoleonia eikä pitänyt hänen poliittisista pyrkimyksistään. Mutta vielä mikään ei häirinnyt idylliä Suomessa ja Kuopiossa, eikä Ranskassakaan.

Kuninkaalliset osallistuivat Suomessa Turun yliopiston promootioon, matkustivat sitten Hämeenlinnan ja Helsingin kautta Kuopioon.

Oli siinä kuopiolaisilla ihmettelemistä ja kievareilla vaivaa saada 236 hevosta matkaan aina seuraavalle kuninkaan taipaleelle, sillä kuninkaallisten seurueeseen kuului yhdeksän musikanttia, useita kokkeja, leipureita ja kondiittoreita, palvelijoita, hovineitoja ja lakeijoja sekä ajureita. Saattueeseen kuului matkustus- ja matkatavaravaunujen lisäksi kyökkivaunu ja kellarivaunu. Kuninkaallisten sängyt kuljetettiin mukana omilla erikoisvaunuilla. Mukana oli kullattu astiasto ja ruokailuvälineet. Kuningas toivoi voivansa tavata Venäjän keisarin Aleksanteri l:n täällä ja tarjota hänelle juhla-aterioita poliittisten keskustelujen lomassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kuningaspari vietti Kuopiossa pari päivää. Täältä matka jatkui Ouluun. Kuopion vierailusta on historiaan jäänyt mainio kuvaus sanomalehdessä Åbo Tidning. Tätä "uutista" lainasi Kuopion silloisen maaherran Anders Johan Ramsayn pojanpoika Anders Ramsay muistelmissaan Muistoja lapsen ja hopeahapsen.

Ramsay kertoo: "Heinäkuussa 10 päivänä kello puoli 9 illalla Kuninkaalliset Henkilöt saapuivat. Tulliportilla oli heitä alamaisuudessa vastaanottamassa Pormestari Bäck ja koko Porvaristo. Porvarien sallittiin vetää Heidän Kuninkaallisten Majesteettien vaunut sieltä asessori Saloniuksen taloon, jossa Heidän Kuninkaalliset Majesteettinsa suvaitsivat majailla."

Asessori Saloniuksen talo, jossa kuninkaalliset Kuopiossa majailivat, sijaitsi nykyisen Minna Canthin kadun ja Kuninkaakadun kulmassa, vastapäätä Kanttilaa. Paikka olisi muistolaatan arvoinen, sillä Kustaa lV Adolf on ainoa Suomi-Ruotsin hallitsijamme, joka on koskaan kunnioittanut vierailullaan kaupunkia.

 


Kustaa IV Adolf, Suomi-Ruotsin viimeinen kuningas. Väritetty kuparipiiros E. Henne (1759-1828) (Wadströmin kokoelma, MV/kuva-arkisto)

 


"...porvarit vetivät vaunut ensiksi pitkin pohjois Vuorikatua, sitten Kuninkaan katua...", kertoo Bruno Granit.



Kuningaspari yöpyi Kuopiossa ollessaan tällä paikalla sijainneessa Saloniuksen talossa Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun kulmassa.

 

Ramsay kuvailee illallisen jälkeen puutarhassa esitettyä vertauskuvallista näytelmää. Havualustalle oli rakennettu kahdeksan alttaria, jotka oli omistettu Toivolle, Rauhalle, Oikeudenmukaisuudelle, Uskollisuudelle, Turvallisuudelle, Valistukselle, Runsaudelle ja Maineelle. Jokainen alttari oli valaistu erivärisin soihduin ja koristettu symbolein ja kukin. Kuninkaallisille on omistettu oma alttari. Jokaisesta alttarista astui esille pikkutyttö, joka laulujen kaikuessa ojensi kuninkaallisille vertauskuvallisia "uhreja": runsaudensarven täynnä appelsiinejä, pomeransseja, sitruunoja ja omenoita, uurnan täynnä laakerinlehtiä, lautasen kukkuroillaan mansikoita.

Kukkakorit, joita tyttöset kuninkaallisille toivat, oli koristeltu antiikin tarinahahmoin: Prometheus, Orfeus, Minerva, Kybele. Kuningatar sai vielä kukkivan kirsikanoksan, valkoisen sireeninkukan, lemmikkiseppeleen ja tähkäkimpun. "Heidän kuninkaalliset Majesteettinsa ilmaisivat suuren ilonsa sekä koko järjestelyistä että nuorten tyttöjen esiintymisestä. Nämä olivat: Neidit Ramsay ja Aminoff sekä mamsellit Brusin, Cairenius, Ekeblom, Forsten, Ahngren, Dahn sekä Dyhr."

Seuraavana päivänä Iisalmen rovasti suoritti jumalanpalveluksen "Heidän Kuninkaallisten Majesteettiensa huoneissa". Kirkko oli tuolloin niin rapistunut, että siellä ei juhlajumalanpalvelusta kuninkaallisille tohdittu pitää. Puoliltapäivin kuninkaallisille esiteltiin Kuopion sotilashenkilöt, virkakunta, porvarit ja kaksikymmentä talonpoikaa. Illalla oli assemblée (kokous) sotareviisorin kotona.

Myöhemmin käveltiin Vahtivuorelle ihailemaan näköalaa kaupunkiin ja Kallavedelle. Illallisen tarjosi maaherratar Ramsay, joka kertoi pojanpojalleen kymmeniä vuosia myöhemmin tästä vierailusta. Hän valmisti myös kuuden muun rouvan kanssa aterian, joka kuninkaallisten "oleskelun tuottamasta alamaisesta ilosta" tarjottiin kuudellekymmenelle kaupungin ja pitäjän köyhälle.

Heinäkuun 12. päivän aamuna kuninkaalliset ajoivat Kelloniemen lossille. Siellä - uutinen kertoo - kaksitoista valkoisiin puettua talonpoikaistyttöä lauloi Petter Väänäsen sepittämän suomenkielisen laulun. Ehkä laulu oli Väänäsen aiemmin runoilema arkkiveisu Kuningas Kustaa lV:n kruunajaiset. Lotjassa tarjottiin vielä maaherratar Ramsayn valmistama déjeuner dînatoire (aamiainen).

Kelloniemen kievarista kuninkaallisten matka jatkui Iisalmeen.


Kuningatar Fredrika Dorotea ja kuningas Kustaa IV Adolf saivat vastaan ottaa kuopiolaisneitosten kukkatervehdykset, hedelmä- ja mansikkakorit ja seppeleet.

 


Näkymä Vahtivuorelta päin Kallvedelle runsaat kaksisataa vuotta Kustaa IV Adolfin vierailun jälkeen.


Petter Väänäsen runo "Kustawi IV Aatolfin kotiintulosta Saksanmaalta w. 1805" käsikirjoitus kirjan vasemmalla puolella. Kuvattu kaupunginkirjaston kokoelmasta.

 

Kuninkaan tuliaiset kaupungille

Kuningas laajensi kaupungin maa-aluetta lahjoituksin ja antoi veroja anteeksi 135 hopeariksin verran.

Vierailun tärkein anti kuopiolaisille oli määräys aloittaa jo suunnitteilla olevan kivikirkon rakennustyöt.

Hallitus oli aiemmin määrännyt, että uudet kirkot piti rakentaa kivestä. Seurakuntalaiset pitivät kivirakentamisen kustannuksia kalliina ja työtä vaikeana. He halusivat rakentaa perinteisesti puusta, vaikka kaikki neljä edellistä puukirkkoa olivat joko palaneet poroksi tai, kuten viimeisin, lahoamassa hoidon ja varojen puutteessa. Kuningas pysyi päätöksessään rakennuttaa kivikirkko. Kolmen vuoden kuluttua Vahtivuorella aloitettiin ennennäkemätön rakennustyömaa sekä mäen madaltaminen että siellä olevan tuulimyllyn purku.




Vahtivuoren eli Lapinlinnan alueen karttapiirros tuulimyllyineen. Teksti kertoo mäen maapohjan laadusta ja suunnitelmista kirkon rakentamisesta ja ympäristön pohjatöistä. Kartan laati jo 1798 maanmittari Israel Calonius. (KHM)

 

"Kaupungin tuulimylly, joka monet ajat yksinään, ikään kuin kukko rikkaläjällä, oli rehennellyt tuolla vanhalla "linnanrauniolla", oli nyt kadottanut ylevän asemansa; säälimättä sen täytyi siirtyä korkeamman olennon sijalta, saaden toverikseen vuoren juurella koilliskulmassa uskollisena vartijana olleen, melkein tornin tapaisen kauppapuodin korkeine portaineen. Näiden sijaan ilmestyi nyt aluksi ehtimiseen ääretön paljous suurempia ja pienempiä kivilohkareita, jotka sitten taitavan mestarin käsissä vähitellen ristikirkon seinäminä kohosivat ilmaan. Syntymässä oli siinä Herran temppeli, suurempi ja komeampi kuin mitä näillä tienoin koskaan ennen oli nähty tai kuultu." (Bruno Granit)

"Perustus laskettiin ja rakennus aljettiin vuonna 1805. 6. ja 1807 Ruotsin kuningas GUSTAF lV:n ADOLFIN aikana. Sodan tahhen rakennus seisahtui 1808 .9. 10. 11 ja 1812 jälkeen rakennettiin 1813.14. ja päätettiin 1815 Keisarin ALEXANDERin Isen lembiän hallitujen alla." Näin kertoo Kuopion tuomiokirkon pääoven yläpuolella oleva laatta.

 

 


Kirkon pääoven yläpuolella oleva laatta kertoo kirkon rakennusvaiheista.

  KUSTAVILAINEN KUOPIO

Miltä kustavilainen kuninkaiden Kuopio näytti Suomen sodan syttyessä 1808 tai muutamia vuosia myöhemmin, kun Napoleon kolkutti jo Moskovan portteja?

Tuon ajan Kuopiosta saamme hyvän kuvan, kun katselemme C. G. Hasselin karttaa tai kuvia akvarellimaalauksista, jotka ovat säilyneet 1800-luvun alkuvuosilta ns. Gottlundin kokoelmassa. K. A. Gottlundin 1830-luvulla keräämät akvarellit ovat tiettävästi kuopiolaisen nuoren taidemaalarin Adolph Hårdhin maalaamia. Ne havainnollistavat mielikuvaamme Kuopiosta niiltä vuosilta, joina Napoleonin sodat muuttivat Euroopan karttaa ja vaikuttivat kuopiolaistenkin kohtaloihin sekä hidastivat kaupungin kasvua.

Voimme myös lukea kuvauksen Suomen sodan aikaisesta Kuopiosta venäläisen upseerin Faddei Bulgarinin päiväkirjasta Sotilaan sydän. "Kuopio, Savon ja Karjalan läänin pääkaupunki (Pietarista 460 virstan päässä), on koko Pohjois-Savon ja Itä-Suomessa ainoa paikka, jota voi sanoa kaupungiksi. Siellä oli tuohon aikaan valtavan suuri tori, jolla oli kivikirkko ja sen yhteydessä hautausmaa. Torille johti muutama leveä katu, joita reunustivat siistit, sikäläiseen tapaan punamullalla maalatut puutalot. Asukkaita Kuopiossa oli parituhatta. Kaupunki sijaitsi niemellä, joka pistää pitkälle Kallaveteen."

Näin kuvasi ratsuväenupseeri Faddei Bulgarin (1789-1859) Kuopiota kesällä 1808 päiväkirjassaan. Hän oli juuri saapunut kaupunkiin joukko-osastonsa kanssa taistellakseen täällä Sandelsin joukkoja vastaan sodassa, jonka Napoleonin politiikka oli sytyttänyt.

Bulgarin kertoo, että melkein kaikki kaupunkilaiset ovat paenneet ja armeija saattoi vaivatta asettua asumaan tyhjiin taloihin. Hän jatkaa: "Onnekkaan sattuman ansiosta minä ja ystäväni kornetti Franzkevits saimme syrjäiseltä kadulta kortteeriksemme talon, jonka emäntä, arvokas vanha rouva, ei ollut halunnut jättää kotiaan. Hänellä oli kaupungin keskustassa kauppa, jossa hän ruotsalaisen tavan mukaan myi kaikkea kahvista ja sokerista tervaan ja köysiin saakka. Hänen kaksi poikaansa olivat lähteneet kaupungista yhdessä muiden asukkaiden kanssa, jotka vastustivat kiihkeästi venäläisiä, ja olivat vieneet tavaroita järven toiselle puolelle. Vanha rouva oli jäänyt vartioimaan taloa. Se oli seudun köyhyyteen nähden hyvin kalustettu ja täynnä erilaisia varastoja."

Bulgarin asetovereineen sai rouvalta avaimet kellareihin ja aittoihin. Kellarista löytyi ruokatavaroita ja juomia. Rouvan emäntäpiika ja sotilaskokki huolehtivat ruuanlaitosta. Upseeritoverit kävivät talossa kuin ranskalaisessa ravintolassa ikään. Bulgarin kertoo, että he söivät päivälliseksi ja illalliseksi useita ruokalajeja. Heillä oli aina hyvää viiniä, kahvia ja jopa hilloja jälkiruuaksi. Hän mainitsee, että Kuopiosta löytyi kuusi yhtä hyvin varustettua kellaria.

Kuopiossa oli J. M. Saleniuksen mukaan 1808 henkikirjoilla vain 507 asukasta. Kaupungin tilikirjoista löytyy pari vuotta aikaisemmin muutamia ylellisyyshyödykkeitä, joita on kirjattu tilastoihin - verotusta varten: tupakkaa poltti 198 asukasta, taskukello oli 53 miehellä, korttipelejä 98:lla ja silkkikankaita käytti peräti 320 asukasta. Kaupunkilaisilla oli 33 kesäajopeliä joko kiesejä tai vaunuja ja talvikeleille oli 23 rekeä.

 


C. G. Hasselin piirros nykyisen Snellmaninpuiston ympäristöstä vuonna 1806. (MV/KHM)

 

 


"Ikihongista rakennettu", punamullalla maalattu Matts Aurénin vuonna 1802 Tukholmassa palovakuuttama asuintalo nykyisen Snellmanin koulun tontilla Kuninkaankadulla. Osa Anders Hårdtin akvarellia 1820-luvulta. (MV/kuva-arkisto)

 

 


Bulgarin ja Franzkevits saavat kuopiolaiselta leskirouvalta hänen viini- ja ruokakellariensa avaimet. Uskollinen piikatyttö on jäänyt kaupunkiin emännän seuraksi, pojat ovat paenneet lähimetsiin venäläisten vallattua Kuopion.

  Mitä jäljellä kuninkaiden Kuopiosta

Kuopiossa oli vielä1900-luvun lopulla muutamia kustavilaisen ajan rakennuksia tallella. Kulttuurihistoriallisen museon kuva-arkistosta löytyy valokuvia taloista, joita rakennettiin tänne kruunun puustelleiksi Ruotsin vallan aikana, kuninkaiden Kustaa lll:n ja Kustaa lV Adolfin hallitessa maatamme. Nämä talot olivat selvinneet Napoleonin sytyttämästä sodasta ja maailman sodista, mutta kaikki niistä eivät kestäneet enää 1900-luvun loppukymmenten taloudellisissa paineissa.

 
 

1. Tuomiorovastin pappila (Kuninkaankatu 12)

on harvoja 2000-luvulle säilyneitä Kustaa lll:n valtakaudella pystytettyjä rakennuksia, jotka ovat vielä asuinkäytössä. Tätä mansardikattoista vuonna 1780 valmistunutta taloa kutsuttiin aluksi lääninkamreerin ja lääninsihteerin puustelliksi. Ensimmäinen kamreeri oli Gustaf Daniel Levander, häntä seurasi G. F. Kepplerius. 1800-luvun lopulla se tunnettiin Thermanin talona yläalkeiskoulun rehtori Karl Arnold Thermanin asuessa siinä perheineen.

Seurakunta osti rakennuksen ja tontin 1919.Talosta tuli pappila, ja aluksi siinä oli myös seurakunnan virastoja. Kirkkoherra Jooseppi Simelius perheineen oli ensimmäinen seurakunnan työntekijä, joka muutti siihen. Hänen tyttärensä, kirjailija Aili Simojoki (1913-1998) kertoo muistelmissaan Muistojeni Kuopio (1982) elävästi talosta pihoineen ja kukkatarhoineen, navettoineen, ulkohuoneineen ja kesäpossuineen.

 


Tuomiorovastinpappila, Kuninkaankatu 12. Kuopion vanhin puutalo syksyllä 2003.

 

2. Malmbergin talo (Minna Canthin katu 12)

Malmbergin talona tunnettu rakennus seisoo vielä (2004) Snellmanin kotimuseota vastapäätä Snellmaninkadun ja Minna Canthin kadun kulmassa. Se on yhä asuntoina, tosin huonokuntoisena. 1700-luvun lopulta peräisin oleva talo on kokenut ulkoisesti monia muutoksia, mutta kertoo silti pitkää historiaansa Kuopion katukuvassa. Nimen talolle on antanut sen omistajasuku, lähinnä asessori, raati- ja kunnallismies Karl August Malmberg, "Malperi", joka asui siinä jo 1840-luvulla. Malmberg oli myös herännäisyyden kuuluja maallikkojohtajia ja Paavo Ruotsalaisen hyvä ystävä. Malmbergit tunsivat myös hyvin kadun toisella puolella asuvan J. V. Snellmanin perheen ja Snellmanin aatemaailman. K. A. Malmbergin isä, kruununnimismies Jakob Johan Malmberg, oli myös innokas suomalaisuusmies ja käänsi ensimmäisten joukossa suomeksi Runebergin runoja.

Talon ulkoseinällä on laatta: "Tässä talossa asui luonnontieteilijä Aukusti Juhana Mela 1846-1904."

Aukusti Juhani Mela oli K. A. Malmbergin poika, joka vielä Kuopion lyseota käydessään oli nimeltään Malmberg. Savolaisen osakunnan nimikirjasta löytyy merkintä: "Malmberg kuoli heinäkuun 3:na päivänä 1876, mutta heräsi samana päivänä Melana eloon."

Melasta tuli luonnonhistorioitsija, joka tutki mm. Puijon luontoa, mutta myös rajantakaista Karjalaa. Hän kartutti kasvi- ja lintulöydöillään Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistyksen kokoelmia. Hän toimi luonnontieteiden opettajana, oli monitahoinen kulttuurivaikuttaja ja ensimmäisten suomenkielisten kasvi- ja eläinoppien laatija.

Malmbergin talo toimi ajoittain raatihuoneena ennen kaupungintalon valmistumista 1882 sekä heränneiden rukoushuoneena. 1800-luvun lopulla tuomiokapituli kokoontui siinä istuntoihinsa.




Malmbergin talon kunnostustyöt aloitettiin kesällä 2004 Minna Canthin kadun ja Snellmaninkadun kulmassa.

 

 

 

 


Hannu T. Konttisen suunnittelema A. J. Melan muistolaatta paljastettiin 1990.

 

3. Osa nykyistä Kanttilan korttelia
(Kuninkaan- ja Minna Canthin kadun ja Puusepänkadun rajaama osa korttelia)

on peräisin 1780-luvulta. Ylätontilla sijaitsi 1780-luvulla kirjansitoja Skotten talo ja työhuone, joka näkyy C. G. Hasselin kartassa ja eräässä Gottlundin kokoelmaan kuuluvassa akvarellissa.

Skotten jälkeen korttelissa asui lääninrahastonhoitaja Anders Edbom, jonka työpaikka, läänin rahakammio, sijaitsi Kustaantorin ylälaidassa. Vuonna 1819 kehvolainen Pietari Väänänen avasi kulmatalossa Kuopion ensimmäisen kirjakaupan ja rakensi tontille lisää. "Kirja-Pietari" möi lähinnä hengellistä kirjallisuutta. Hän itse kuului heränneiden renqvistiläiseen aatesuuntaan. Väänäsen piti kauppaa kuolemansa saakka, vuoteen 1846.

Tammikuussa 1853 kortteliin muutti Tampereelta Gustav Johnson perheineen hoitamaan vasta avattua lankakauppaa "Finlaysonin laskuun". Perheeseen kuului 1844 syntynyt tytär Vilhelmiina, josta parinkymmenen vuoden kuluttua tuli lehtorinrouva, kirjailija ja kauppias Minna Canth. Hänen aikanaan kauppa- ja asuintaloa alettiin kutsua Kanttilaksi. Canthin suku hallitsi kulmaa aina 1970-luvun alkuun, jolloin valtio osti koko korttelin. Joulukuussa 2003 korttelille annettiin suojelupäätös, joka koskee Kanttilaa ja vanhaa työväentaloa. Maaliskuun 19. päivänä Kanttilan pihalla liputetaan Minna Canthin syntymäpäivän ja tasa-arvon kunniaksi.

Syksyllä 2004 kortteli siirtyi rakennusliike NCC:n omistukseen. Ostoista huolimatta Kanttila on edelleen kulttuurikäytössä. Siellä työskentelee Pohjois-Savon taidetoimikunta, ja rakennuksessa on taidegallerioita ja käsityöläisten työhuoneita.

Korttelin alakulmassa seisoo nk. Vanha työväentalo. Osa siitä on 1820-luvulta. Kulmatalossa, jota kutsuttiin Torpaksi, Kuopion työväenyhdistyksellä oli 1901-21 kokoustilat, teatterisali, kirjasto, kahvila ja voimistelusali. Kuopion Steiner-koulu aloitti 1980-luvulla tässä toimintansa. Nyt talo on tyhjiltään.

Korttelin taloilla on kahdensadan vuoden aikana ollut lukuisia omistajia ja rakennuksissa monia muutoksia. Kortteli ei ole rakennustaiteellisesti tyylipuhdas ja arvokas, mutta kulttuurihistoriallisesti harvinaisen merkittävä Kuopiossa.



Hårdhin akvarelli tuomiokirkon ja nykyisen Kanttilan kulmauksesta 1820-luvulla. (MV/kuva-arkisto)


Kanttilan kulma 1900-luvun alussa ja alla 2000-luvun alkuvuosina. (KHM)





Kanttilan korttelin alakulmassa . Vanha työväentalo on osin peräisin 1800-luvun alusta. Kesällä 2004.

 

4.  Apteekkimuseo (Kirkkokatu 22)

Korttelimuseon museo-opas kertoo rakennuksesta: "Korttelimuseon mansardikattoinen apteekkirakennus on Kuopion vanhimpia säilyneitä taloja. Se on siirretty vuonna 1987 Minna Canthin katu14:sta, mihin sen oli rakennuttanut 1700-luvun ja 1800-luvun taitteessa Kuopion tunnetuimpiin vaikuttajiin tuohon aikaan kuulunut kauppias ja valtiopäivämies Samuel Backman."

Tontilla oli jo Kustaa lll:n aikana talo. Sen omisti Maria Kristina Tawast, jolta Backman osti talon ja tontin jo 1785. Tulipalo tuhosi tuon rakennuksen ja Backman rakennutti uuden. Talo näkyy Hasselin kartassa.

Opaskirja jatkaa:"Backman siirtyi kauppiaaksi Viipuriin Suomen sodan avattua itärajan. Tällöin rakennus sai uudet omistajat. Kauppias Collinin ja kruununvouti Hippingin kautta se kulkeutui tunnetun kuopiolaisen apteekkarin, liikemiehen ja mesimarjaliköörin kehittäjän August Kellgrenin omistukseen noin vuonna 1830." " Kellgrenin aikana talossa oli kymmenen huonetta: eteinen, sali, seitsemän kamaria ja keittiö. Kellgrenin apteekki ei toiminut tässä rakennuksessa vaan viereisessä."

Talossa on ollut omistajina kauppiaita, Pauloff ja Pirinen sekä Kuopion ensimmäinen pankki 1860-luvulla. Satama apteekki toimi talossa sen museokortteliin siirtoon saakka vuoteen 1987.


Hårdhin piirroksen punamullattu rakennus sijaitsi Kuninkaan- ja nykyisen Minna Canthin kadun kulmasta (ylempi kuva) (MV). Se siirrettiin 1987 Korttelimuseon pihalle apteekkimuseoksi. (alakuva)

 

5. Rännikadut

Kuopion keskustan ruutukaava-alueella on kapeita katuja, joilla on lähinnä jalankulkuliikennettä. Nämä ovat peräisin 1770-luvulta. Pehr Kjellmanin asemakaavassa 1776 pääkatujen rajaamia suuria kortteleita halkovat pienemmät kujat (gränd). Näiden tarkoituksesta on aikojen kuluessa oltu monta mieltä.

Eri levyisten ja arvoisten katujen verkostoa pidetään kustavilaisen kaupunkirakentamisen yhtenä tyypillisenä piirteenä. Toisaalta tuntuu luontevalta, että niillä olisi ollut myös jokin käytännön sanelema tarkoitus. Tiheään rakennetussa puukaupungissa ne lienevät olleet palokujia estämässä tulipalojen leviämistä ja helpottamassa niiden sammutusta.

Paikoitellen rännikadut ovat nyt idyllisiä kävelyreittejä (Niemenkatu), joskus pilattuja ja ikäviä "rännejä".

 


Niemenkatu on viehättävin nykyisistä rännikaduista. Kesän 2004 vehreyttä kuvattuna vanhan pappilan tienoilta, nykyiseltä nk. Korukulmalta pohjoiseen.

 

6. Tammi- ja syysmarkkinat ja markkinaseurat

ovat vielä elossa Kustaa lll:n päiviltä.

Vaikka tavaratalot ja lähikaupat tarjoavat nykyisin runsaasti palveluja ja hyödykkeitä läpi viikon ja vuorokauden, toripäivien ja markkinoiden vetovoima ei ole Kuopiossa hävinnyt. Varsinkin tammimarkkinat houkuttelevat rinkelinmyyjiä ja helppoheikkejä, pläkki- ja puusepäntuotteiden, käsitöiden ja ilmapallojen myyjiä ympäri maata muutamaksi pakkaspäiväksi "mualiman navalle" eli Kuopion torille.

Markkinaseurojenkin perinne jatkuu yhä.




Kuopion markkinat nykyisellä torilla tammikuussa 1930, jolloin oli erittäin leuto alkutalvi. (KHM)

 

7. Katujen nimiä

Kuninkaankatu ja Suokatu esiintyvät jo Kjellmanin kaavassa. Kirkkokatu on jäänne ajalta, jolloin kirkot, Kuopion neljä ensimmäistä, sijaitsivat nykyisessä Piispanpuistossa. Puiston reunalla sijaitseva entinen piispantalo, nykyinen valkoinen puutalo keskellä Taitemian rakennuksia, antoi aikoinaan puistolle nimen.

 


Kanttilan seinässä oleva nimikilpi.