Työväen teatteri 1919-1939

Työväenteatteri pääsi aloittamaan uudelleen toimintansa vuonna 1919. Se sai takaisin tarpeistonsa ja vanhoja työntekijöitään. Teatteri oli sen henkilökunnalle harrastus. Siinä missä porvarillinen teatteri kaatui rahavaikeuksiin, joustettiin työväenteatterissa palkoista loputtomiin. Lisätuloja saatiin arpajaisilla ja postikorttien myynnillä. Teatteri toimi ilman vakinaisia tiloja vuoteen 1923, jolloin uusi Työväentalo valmistui torin itälaidalle. Toiminnan vakinaistuminen toi takaisin aiemmin mukana olleita ja uusia tulokkaita kuten Agda ja Theodor Murto ja Dagi Stenudd.

Työväenliike jakautui 1920-luvulla kommunisteihin ja sosialidemokraatteihin. Jako näkyi liikkeen sisällä mm. teatterin kohtelussa. Koska teatteri pyrki vastaamaan yleisön odotuksiin epäpoliittisena taiteentekijänä, "hoipertelijat" riveistään puhdistanut työväenyhditys ei voinut sitä hyväksyä. Tilanne huipentui 1930, jolloin teatteria ei päästetty työväentalolle. Työväenyhdistyksen toiminta keskeytyi 1930-32, kun työväentalo suljettiin radikaalin oikeiston voimin. Teatteri esiintyi tänä aikana vieraillen lähiseudulla. Harjoitustiloja vuokrattiin sosialidemokraateilta Hallikadun varrelta.

Vuonna 1934 työväentalosta tuli sosialidemokraattien omaisuutta, ja Työväen teatteri saattoi palata sen suojiin. Poliittiset kärhämät olivat kuitenkin hajottaneet 1920-luvulla voitokkaasti esiintyneen ensemblen, useat näyttelijät olivat muuttaneet paikkakunnalta, eikä entiseen ollut enää paluuta. Myös taloudellisesti 1930-luku oli työväenteatterille raskas, palkkoja saatiin odotella, ja velat painoivat.

Sivu päivitetty 28.4.2004