1960-luku - uusi lehti kääntyy orkesterin kirjassa

1960-luvulla alettiin yleisesti ajatella, että yksi kaupunkien tehtävistä oli tarjota kulttuuripalveluja asukkailleen. Kuopion orkesterin kannalta tällaiset uudet kulttuurin puolesta puhaltavat tuulet olivat erityisen myötäiset, sillä ne mahdollistivat orkesterin muuttumisen ammattiorkesteriksi. Tämä tapahtui 1.9.1963. Asiaa edesauttoi se, että samana vuonna Pohjois-Savon prikaati muutti Kajaaniin ja näin päättyi orkesterin ja varuskunnan soittokunnan puolivuosisatainen yhteistyö. Sen seurauksena kuitenkin osa varuskunnan soittajista jäi Kuopioon ja kiinnitettiin orkesteriin puhallinsoittajiksi. Orkesterille tarvittiin tietysti kapellimestari. Niinpä kaupunkiin perustettiin musiikinjohtajan virka ja hakijoita ilmaantui peräti yhdeksän. Tehtävään valittiin kapellimestari Lauri Siimes.

Heti 60-luvun alussa Paavo Merisalonkin johtajakaudella oli näkyvissä Usko Meriläisen aloittama suurempien teosten linja. Niinpä kuopiolaiset saivat kuulla sellaista musiikkia kuin Beethovenin viidennen sinfonian, Bachin Brandenburgilaisen konserton nro 5 ja Mendelssohnin sinfonian nro 4. Lukuvuodelta 1961-62 on säilynyt orkesterin esiintymisluettelo ja siitä voi päätellä orkesterilla olleen puolen vuoden aikana peräti 17 esiintymistä. Omien sinfonia- ja kansankonserttien lisäksi orkesteri säesti sekä Puijon laulua että Kallan kuoroa näitten omissa konserteissa. Jälkimmäisen konsertti 6.5. oli 30-vuotiskonsertti. Lisäksi orkesteri esiintyi erilaisissa juhlatilaisuuksissa kuten kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlassa, ammattioppilaitoksessa televisioaseman vihkiäisjuhlassa sekä Kuopion kaupungin 180-vuotisjuhlassa. Soitettiinpa presidentti Kekkosen vaalijuhlassakin, mikä kertoo ajan hengestä ja presidenttiyden tuonaikaisesta pikemmin institutionaalisesta kuin poliittisesta luonteesta.

Muuan kaupungin uudesta kulttuurimyönteisyydestä kertova toimi oli musiikkilautakunnan perustaminen vuonna 1961. Heti ensi töikseen se hankki kaupungintalolle uuden flyygelin. Entinen soittokone oli täyttänyt tehtäväänsä peräti 36 vuotta. 11.3.1962 pidetyssä sinfoniakonsertissa pianisti Eevi Cronvall vihki uunituoreen instrumentin käyttöön Schumannin pianokonserton sulosävelin. Saman vuoden joulukuussa perinteisellä säveltaiteen viikolla otettiin käyttöön tapa esitellä joka vuosi joku suomalainen säveltäjä, ensimmäisenä vuorossa oli Taneli Kuusisto ja konsertin johti ensimmäistä kertaa Lauri Siimes.

Vuonna 1968 Kuopion orkesterissa oli 31 soittajaa, joista 18 vakinaista, loput avustajia. Orkesterissa oli yleensä jo puhaltajiakin kaksi instrumenttia kohden, mutta jousisoittajia suunnilleen puolet nykytilanteesta. Ja kun katsoo soittajaluetteloa, voi todeta, että soittajat ovat olleet kohtalaisen uskollisia orkesterilleen, sillä kuusi tuonaikaista muusikkoa on tämänkin syksyn (2002) konserttiohjelmassa ja moni yli neljänkymmenen vuoden takaisista soittajista on jäänyt eläkkeelle viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Osa on jo siirtynyt taivaallisiinkin soittokuntiin.

60-luvulla vakiintui orkesterin konserttipäiväksi torstai. Pääasiassa pidettiin silloin sinfoniakonsertteja, mutta uudempana konsertointimuotona tulivat kamarimusiikkikonsertit, joita orkesterin jäsenetkin saattoivat pitää. Samoin alkoi perinne joulu- ja pääsiäiskonserteista, joitten pitopaikka oli usein tuomiokirkko. Usein esitettiin Bachin Markus-passioon perustuva kantaatti Ristin varjossa, joka kuultiin mm. vuonna 1965 tuomiokirkon 150-vuotisjuhlallisuuksissa

Ensimmäinen ooppera ja viulukilpailu

Vuosi 1961 oli toisellakin tapaa historiallinen Kuopion musiikkielämässä. Silloin esitettiin ensimmäinen lähes kokonaan paikallisin voimin tehty oopperaproduktio, Mozartin Taikahuilu. Se syntyi musiikkiopiston laulunopettajan Reino Heinon aloitteesta ja mukana olivat niin musiikkiopisto, orkesteri kuin monet talkoohenkiset ihmiset. Kirjailija Elina Karjalainen intoutui Suomen kuvalehden pakinassaan kertoilemaan kuopiolaisesta taidonnäytteestä näin:

Oletko kuullut sadusta, jossa prinsessa (Anna-Liisa Hallman) on kolmen lapsen äiti, kuningatar matkustaa satumaahan lentokoneella (Laura Salminen Helsingistä), höyhenpukuinen linnustaja (Jouko Eskelinen) opettaa päivisin lapsia koulussa, prinssi (Tuomo Saarinen Lahdesta) rakentaa taloa ja viisas haltija (Esko Kilpeläinen, toinen kahdesta papista) toimii kanneviskaalina hovioikeudessa?

Kuopion musiikinystäväin yhdistyksen tuolloisen intendentin Anna-Maija Poussan aloitteesta ryhdyttiin kehittämään alueorkestereille yhteistä toimintaa. Ja niinpä vuonna 1965 kokoontuivat 19 orkesterin edustajat Kuopioon neuvottelemaan yhteistyöstä. Tämän pohjalta syntyi Suomen sinfoniaorkesterit ry. Idearikas Poussa keksi myös ajatuksen valtakunnallisesta viulukilpailusta. Kimmoke kumpusi käytännön tarpeesta, maamme orkestereilla oli ankara viulistipula ja kilpailun arveltiin olevan yksi merkittävä kannustin. Pianisteilla oli jo vuodesta 1945 ollut Maj Lind –kilpailunsa, mutta viulisteilta sellainen puuttui. Ja vielä kun Jenny ja Antti Wihurin rahastolta saatiin asiaa tapahtumaa varten avustuskin, voitiin ryhtyä käytännön järjestelyihin. Niinpä ensimmäinen Kuopion viulukilpailu pidettiin tammikuun alussa 1967. Juryyn saatiin sellaisia suomalaisen musiikkielämän merkittäviä nimiä kuin Erik Cronvall, Naum Levin, Timo Mikkilä, Paavo Rautio ja Jorma Panula. Kilpailun voitti Hannele Segerstam, toiseksi ja kolmanneksi tulivat Jorma Rahkonenja Seppo Tukiainen, kaikki merkittävän viulistin uran luoneita muusikkoja.

Musiikinopetusta 1960-luvun tapaan

1960-luvun loppupuolella syntyi musiikinystäväin yhdistyksessä idea saada Kuopioon musiikkilukio. Pian sellainen syntyikin. Näin saatiin musiikinopetukseen uusi ulottuvuus musiikkiopiston rinnalle. Tehtiin myös toinen aloite. Nähtiin välttämättömäksi saada omat tilat musiikillisille toiminnoille. Näin syntyi ajatus musiikkikeskuksesta. Sekin toteutui sittemmin aikanaan, mutta ei yhtä nopeaan kuin musiikkilukion syntyminen, jonka omat tilat tosin – tai pikemmin niitten puute – ovat tätä kirjoitettaessa (26.11.02) yksi kuumia Kuopion kouluelämän kysymyksiä.

Musiikkiopistolle tärkeää virstanpylvästä merkitsi oman opetustilan saaminen Haapaniemenkatu 10:stä, kerrostalon alakerrasta. 1959 puolestaan aloitettiin oopperaluokka, joka oli sysäyksenä aiemmin mainitulle Mozartin Taikahuilun esittämiselle. Vuonna 1960 perustettiin opistoon oma orkesteri, mikä merkitsi tärkeää yhteissoittomahdollisuutta opiskelijoille sekä laulajille puolestaan kamarikuoro, joka sai alkunsa 1962. Vuodesta 1966 lähtien musiikkiopistoa alkoi johtaa pianisti, varatuomari Pentti Karjalainen, joka monella tavoin oli rakentamassa Kuopion musiikkiopistoa ja myöhemmin konservatoriota.

1960-luvulla opettajiksi musiikkiopistoon tulivat mm. Aila Itäkylä (laulu), Ellen Nyberg (piano) ja Olavi Salo (piano), jotka kaikki hoitivat toimiaan kaksi – kolme vuosikymmentä aina eläköitymiseensä asti. On syytä myöskin mainita pianonsoitonopettaja Jouni Räty, jota voidaan pitää yhtenä uskollisimmista henkilöistä Kuopion konservatoriolle, sillä hän opiskeli jo 1950-luvulla opistossa Pentti Karjalaisen johdolla, aloitti opettajan uransa 60-luvun lopulla, joka jatkuu edelleen vuosituhannen vaihduttuakin.

1950-luvun lopulla alkoi maamme seurakunnissa olla pula kirkkomuusikoista. Niinpä laajennettu piispainkokous päätti 28.4.1960. että kanttori-urkurien kouluttaminen aloitettaisiin vielä samana syksynä Kuopion musiikkiopistossa. Miksi juuri Kuopio? Syitä on monia, mutta seuraavat kolme ehkä tärkeimmät: Ensiksi Kuopion musiikkiopisto oli yksi maamme vanhimmista ja jo asemaltaan vakiintunut, toiseksi Kuopio oli ja on hiippakunnan pääkaupunki ja kolmanneksi mutta ei vähäisimpänä se seikka, että tuomiokirkon urkurina toimi Paavo Soinne, joka toimi kirkkomusiikkilinjan johtajana koko vuosikymmenen. Ensimmäiset kuusi kirkkomuusikkoa valmistuivat vuonna 1964.

Sivu päivitetty 28.4.2004