1930-luku - virkistyvää musiikkielämää

Yksi huomattavimmista 30-luvun musiikkielämän tapahtumista oli Kuopion 150-vuotisjuhlien yhteydessä järjestetty juhlakonsertti. Kuopiossa lukiota käyneen ja musiikkiuralleen vaikutteita saanut säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefelt sävelsi tilaisuuteen mahtavan Kallanranta- kantaatin, jota itse säveltäjä tuli johtamaan. Tilaisuutta varten perustettiin Kallan kuoro, joka toimikin menestyksekkäästi kaupungissa useita vuosikymmeniä.

1930-luvun kuopiolaista musiikkielämää varjostivat taloudelliset ongelmat: kaupungin tuki oli pienentynyt, sillä anniskeluvoittovarat olivat loppuneet. Vanhoista musiikkiaktiiveista oli mukana vain Elias Kahra, hänkin jo reilusti yli seitsemänkymmenen. Orkesterin soittajaongelmaa yritettiin ratkaista houkuttelemalla amatöörisoittajista koostuvan rungon ympärille soittajia ravintoloiden orkestereista sekä varuskunnan soittokunnasta. Muuan tällainen ravintolaorkesterista pestattu muusikko oli orkesterin sittemmin pitkäaikainen konserttimestari Jouko Heino. Hän soitti viulua ravintola Atlaksen orkesterissa. Myös yleisön suhteen oli ongelmia. Usein konsertit vetivät väkeä vain puoli salia.

Vuonna 1935 tapahtui kuitenkin käänne parempaan. Kipinän antoi Seurahuoneella uudenvuodenpäivänä pidetyt osakunnan talvijuhlat. Tilaisuutta varten oli musiikinystävä, opettaja Seies koonnut 16-henkisen orkesterin ”Kuopion parhaista soittajista, mukana opiskelevia ylioppilaita”, kuten Savo -lehti tapahtumasta raportoi. Niinpä päätettiin perustaa ”uusi” amatöörisoittajista koostuva orkesteri, joka sai nimekseen Kuopion Musiikin Ystäväin Yhdistyksen orkesteri. Konserttimestariksi valittiin Bruno Koivunen ja opettaja Seies johti. Maaliskuussa 1935 pidettiin kansankonsertti, mistä Savo kirjoitti seuraavaa: ”Pitkän tauon jälkeen yritys elvyttää musiikkielämää.” Erityisen ilahtunut arvostelija oli ollut sellisti Tauno Vartiaisen rauhallisesta ja ilmavin korkeuksiin vievästä soitannosta.

Vierailevia konserttejakin pidettiin. Vuonna 1935 konsertoi laulajatar Alma Kuula säestäjänään kuopiolainen pianisti Lenni Hämäläinen; musiikkeri, kuten hän itseään tituleeraa vuoden 1938 puhelinluettelossa. Mieskuoro Karjalan laulu puolestaan visiteerasi Viipurista johtajanaan Väinö Haapalainen. Elämäniloisten viipurilaisten käynti oli Savo-lehden mukaan ikimuistoinen tapaus. Konsertti pidettiin nk. Suojalinnan talossa nykyisen hotelli Puijonsarven paikalla.

Vuoden 1935 tapaus oli kuitenkin säveltäjä Jean Sibeliuksen 70-vuotisjuhlakonsertti. Mukana oli useita kuopiolaisia kuoroja, muun muassa Kallan kuoro, Raittiuseuran kuoro, kaupunkiseurakunnan kirkkokuoro, NNKY:n kuoro ja Huoltoväen naiskuoro. Juhlapaikkana toimi Suojalinnan sali, joka koristeltiin upeasti arkkitehti Erkki Pakkalan suunnitelman mukaan. Ohjelmassa oli mm. Sibeliuksen kuorolauluja, yksinlauluja esittäjänä laulajatar Sirkka Liukko sekä Karelia-sarja.

Vuonna 1938 oli Kuopiossa aihetta musiikilliseen juhlaan, Yleisradion musiikkipäällikkö ja Radio-orkesterin johtaja Toivo Haapanen vieraili konsertissa, minkä ohjelmanumeroiksi oli valittu mm. Beethovenin Egmont -alkusoitto ja Haydnin Paukenschlag-sinfonia. Toinen erityistapaus oli ollut edellisenä vuonna, kun solistiksi saatiin viulisti Erik Karma, Sibelius-kvartetin altisti, joka oli orkesterikoulun oma kasvatti. Nämä kaksi konserttia muuten lähetettiin vasta perustetulta Kuopion radioasemalta paikallislähetyksenä.

1930-luvun lopulla Kuopioon muutti muuan nuori ekonomi nimeltään Harri Ruutu. Hän oli Helsingissä opiskellessaan kuulunut sekä Suomen Lauluun että YL:ään ollen jälkimmäisessä jopa varajohtaja. Niinpä hänestä uudessa kotikaupungissa tuli pian Suojeluskunnan laulajien, myöhemmin Puijon laulun, johtaja. Harri Ruutu toimi aktiivisesti niin KMY:ssä, Savo-lehden musiikkiarvostelijana kuin myöhemmin musiikkilautakunnassakin.

Harri Ruutu on muistellut, kuinka hän ensimmäisen vastaperustetun musiikkilautakunnan kokouksessa vuonna 1936 oli ehdottanut innokkaana, että KMY ryhtyisi viemään Suomen uusinta säveltaidetta eteenpäin ja esittää konserteissaan sellaisten nuorten säveltäjien musiikkia kuin Aarre Merikannon tai Uuno Klamin. Hetken hiljaisuuden jälkeen legendaarinen kuopiolaislääkäri, professori Martti Hämäläinen totesi, että: ”Minun mielestäni klassillinen musiikki on ainoa, jota kannattaa soittaa ja kuunnella.”

No, traagillista kyllä, pian ei Kuopiossa kuultu klassistakaan musiikkia…Syttyi talvisota.

Sivu päivitetty 28.4.2004