1920-luku - soitannolliset riennot elpyvät

Sota vaikutti KMY:n orkesteriin negatiivisesti: se hajosi, sillä osa jäsenistä oli muuttanut paikkakunnalta. Sen sijaan kun sotaväki maan itsenäistyttyä perustettiin uudelleen, sijoitettiin Kuopioon Pohjois-Savon rykmentti soittokuntineen ja tästä sai orkesteri itselleen tarvittavat puhallinsoittajat. Näin sai alkunsa varuskunnan ja Kuopion orkesterin Kuopion musiikkielämän kannalta elintärkeä yhteistyö.

Savo-lehti informoi lukijoitaan 30.1.1921: ”Kuopion soitannolliset riennot elpyvät.” Niinpä ensimmäinen konsertti saatettiin pitää helmikuussa. Samana vuonna pidettiin toinenkin tärkeä musiikillinen tilaisuus: Elias Kahran 40-vuotisen musiikkityökauden päättäjäistilaisuus. Tosin – kuten myöhemmin voimme havaita – ura ei tuohon iltaan suinkaan kuopiolaisten onneksi päättynyt. Vakituisen orkesterinjohtamisen Kahra kuitenkin luovutti varuskunnan kapellimestarille Jalmari Ripatille.

Vuonna 1923 Kuopion Musiikin Ystäväin yhdistyksen johtokunta teki kaupungissamme merkittävän päätöksen: se perusti orkesterikoulun. Tuon koulun oli paitsi tarkoitus kasvattaa nuorisoa musiikillisesti, myös kouluttaa orkesteriin päteviä lisävoimia. Uraa uurtava tuo päätös oli siinä mielessä, että se oli ensimmäinen askel organisoidun musiikkikoulutuksen tiellä. Tähän mennessä musiikinopetusta oli annettu Kuopiossa vain kouluissa ja yksityisten musiikinopettajien voimin. Mainittakoon, että orkesterikoulu oli lajissaan ensimmäinen myös koko Pohjois-Savossa ja sen ympäristössä. Koulun johtajaksi valittiin Elias Kahra ja aluksi annettiin opetusta kaikissa jousisoittimissa, huilussa, klarinetissa ja vaskisoittimissa. Kaupunki luovutti maksutta koulun käyttöön kaksi huonetta kaupungintalon kellarista. Jo vuonna 1924 koulussa oli 24 oppilasta.

1920-luvulla orkesteri alkoi esittää ihan uudenlaisia musiikkiteoksia: kokonaisia sinfonioita ja konserttoja. Esimerkiksi marraskuussa 1923 orkesteri – tosin muualta tulleilla avustajilla laajennettuna – esitti Schubertin niin kutsutun ”Keskeneräisen sinfonian”. Parin vuoden päästä puolestaan orkesteri esitti konserttimestari Sulo Aro solistinaan Mendelssohnin viulukonserton. Muitakin erikoisuuksia oli. Ensimmäistä kertaa orkesteri piti konsertin tuomiokirkossa. Myöskin pidettiin musiikkimatinea koulunuorisolle. Molemmat musiikin esittämismuodot saivat sittemmin vakaan sijan orkesterin työtavoissa.

1920-luvun loppupuolella tapahtui kuitenkin konserttielämässä taantumaa, jonka yhtenä syynä oli kapellimestari Ripatin muutto pois Kuopiosta. Toinen merkittävä seikka oli se, että vapaaehtoisten orkesterisoittajien määrä väheni ja niinpä orkesteri koostui ammattimuusikoista, orkesterikoulun oppilaista ja rykmentin soittajista.

Sivu päivitetty 28.4.2004