1900-luvun ensi vuosikymmen - Kuopion Musiikinystäväin Yhdistys

Uusi vuosisata ei alkanut parhaissa mahdollisissa merkeissä, sillä Kuopion pataljoona ja sen myötä soittokunta lakkautettiin. Sen sijaan kaupunkiin alettiin suunnitella omaa soittokuntaa. Ensin ajateltiin jousiorkesteria, mutta sellainen olisi tullut liian kalliiksi. Kuitenkin perustettiin orkesterin kannatusyhdistys asiaa edistämään. Kannatusyhdistyksestä puolestaan virisi perustaa musiikkiyhdistys.

Niin perustettiin Kuopion Musiikin Ystäväin yhdistys (KMY) vuonna 1903. Sen tarkoitus oli ”edistää ja kannattaa musikaalista elämää paikkakunnalla ja vaikuttaa siihen suuntaan, että musiikkitaiteilijoille tulee mahdolliseksi konserttien antaminen tässä kaupungissa.” Yhdistyksen perustamispöytäkirjoja ei ole olemassa, mutta hankkeen isänä toimi Kuopion kuuromykkäinkoulun johtaja Kustaa Killinen, joka paitsi oli uraa uurtava omassa työssään, myös aktiivinen yhteiskunnallinen ihminen. Hän harrasti kirjoittamista runoista sanomalehtikirjoituksiin, oli mukana monissa kunnallisissa luottamustehtävissä, esim. kaupunginvaltuustossa lähes 40 vuoden ajan. Lisäksi kyseinen herra oli mukana perustamassa Kuopion isänmaallista seuraa ja Kuopion yhteiskoulua.

Kun yhdistys oli saatu virallisesti perustettua, kirjoitti Kustaa Killinen Otava-lehteen selostuksen uudesta seurasta. Ohessa otteita kirjoituksesta:

Kuopion Musiikin Ystäväin Yhdistys

”Päivät soisin soitettavan illat tehtävän iloa” Kanteletar.

”Mitähän tästä lapsesta tulee” voipi moni kysyä. Mutta eipä se enää olekaan mikään lapsi. Se on elänyt ja kävellyt jo useita vuosia ja aina väliin ”huutanut” niin kuin vilkas lapsi ainakin. Nyt se kai jo ylenee nuorukaiseksi ja rupeaa oikein elämöimään.
Jo silloinkin, kun täällä oli Pataljoonan soittokunta, joka suuressa määrässä kaupunkia musiikilla ravitsi, heräsi ajatuksia, että pitäisi tänne saataman jonkinlainen jouhiorkesteri vaihdettelemaan yksitoikkoisen torvisoiton kanssa, eikä paljo puuttunutkaan ettei sitä saatu, puuttui vain varoja. Kun sitten Pataljoonan soittokunta lakkautui, puuhattiin uutta orkesteria taas innokkaasti. Kokouksia pidettiin ja ehdotuksia tehtiin, mutta jotenkin kunnollisen jouhiorkesterin laskettiin tarvitsevan noin parikymmentätuhatta markkaa vuodessa, täytyi asia jättää lepäämään. Paljo oli myös sellasta mielipidettä, ettei Kuopiossa tarvitse eikä saa olla muuta kuin aivan kotikasvuista musiikkia. ”Mitä lisätään, se on pahasta”.
- - -
Kun muistamme, että me olemme täällä vähä niin kuin ”Kuopion takana”, niin että arvokkaammat taiteilijat ilman edeltäpäin luvattua kannatusta tänne harvemmin saapuvat, ja kuitenkin suotava on, että mekin jossakin määrin tulemme osallisiksi niistä muruista, mitkä rikkaan musiikkimaailman pöydältä putoavat, on toivottavaa, että paikkakuntalaiset ottavat tätä yhdistystä edes 3-markkaisillaan kannattaakseen. Kumpasessakin täkäläisessä kirjakaupassa on lista, joihin yhdistyksen jäseneksi haluavat voivat nimensä merkitä. Yhdistyksen säännöt myös ensi tilassa yleisön nähtäväksi julkaistaan.

Konsertteja

Omaa toimintaa Musiikin Ystäväin yhdistyksellä ei alkuun ollut. Sen sijaan se – perusajatuksensa mukaan – järjesti vierailevia konsertteja, jotka elävöittivät kaupungin musiikkielämää. Vuonna 1903 Kuopiossa saatiin kuulla maailmankuulun puolalais-amerikkalaisen pianistin Leopold Godowskyn konsertti. Se ei kuitenkaan saanut kaupungintalon salia täyteen, mistä kiivastuneena arvostelija kirjoitti:

Yleisöä näin harvinaisessa kehittävässä (sic!) konsertissa olisi pitänyt olla enemmänkin . Käsittämätöntä on moinen välinpitämättömyys suurta musiikkia kohtaan. Mutta kunhan tulee gluntteja tai muita ilvehtijöitä, niin sinne sitä tietysti hyökkää jokainen, että ahdingosta on seinät pullistua.

Vuonna 1905 antoi kaupunkilaisille näytteen taidoistaan Mikkelin Musiikinystäväin 16-henkinen amatööriorkesteri. Se oli toiminut vasta kaksi vuotta ja sai kuopiolaiset musiikinystävät vihreiksi kateudesta. Kuinka on mahdollista, että Mikkelin kokoinen kaupunki on kyennyt perustamaan oman orkesterin?

Saman vuoden pääsiäispyhiä kaupungissa juhlisti Ylioppilaskunnan Laulajien konsertti. 45-miehistä kuoroa johti Heikki Klemetti. Yleisö sai kuulla mm. Palmgrenin, Merikannon ja Sibeliuksen kappaleita. Laulua konserteissa kuultiin yleensäkin erityisen paljon, sillä Kuopiossa esiintyivät esimerkiksi sisarukset Aino Achte ja Irma Tervani. Myös Maikki Järnefelt esiintyi pianistinaan aviopuolisonsa Selim Palmgren. Kaikki nämä solistikonsertit olivat suuria menestyksiä. Kaupungintalon juhlasali pursui ihailevaa yleisöä ja myös lehdissä taiteilijattaria ylistettiin.

Vuoden 1908 suuriin musiikillisiin tapahtumiin kuului viulisti Heikki Halosen ja pianisti Kosti Vehasen konsertti. Heikki Halonen oli lapinlahtelaista taiteellista sukua, taidemaalari Pekka Halonen oli hänen veljensä. Lapinlahden syrjäkylältä hän rutiköyhänä läksi Helsinkiin Robert Kajanuksen oppiin ja opiskelipa hän ulkomaillakin. Hän oli yksi ensimmäisistä suomenkielisistä ammattiviulisteista ja hänen taitonsa ihastuttivat jopa Sibeliusta niin, että tämä pyysi häntä viulukonserttonsa esittäjäksi. Heikki Halosella oli kuitenkin ankara ramppikuume ja niin hanke raukesi. Sen sijaan hän myöhemmin toimi Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestarina ja teki pitkän uran viulunsoitonopettajana.

Nuori neiti Tilda Nykänen, joka kävi Kuopion tyttökoulua, olisi kovasti mielinyt viulisti Heikki Halosen konserttiin, mutta lippuun ei ollut varaa. Ystävälliset luokkatoverit kuitenkin lahjoittivat piletin Tildalle. Näin neitonen kirjoitti muistiin – konserttilipun taakse – suuren
taide-elämyksensä:

Tytöt taas kiusasivat lähtemään, sillä tiesiväthän he, että silloin jos koskaan kannatti mennä. 7 tyttöä taisi olla meikäläisiä. Kyllä se Heikki päästelikin. Sai veren kiehumaan ja vajotti syvimpään tunnemaailmaan. Soita Heikki, soita vastakin yhtä mahtavasti, että maat tärisevät!
– Se oli ensimmäinen viulukonsertti elämässäni.

Trio ja Hausorkesteri – kaupunginorkesterin siemenet

1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella kaupunkiimme muutti muuan tohtorisherra, jota voidaan pitää Kuopion orkesteritoiminnan alkuna. Hän oli taitavana viulistina tunnettu lääninsairaalan alilääkäri Adolf Johannes (Hannes) Hällström. Hällströmin soittotaidon oli erittäin tervetullut, sillä hänen avullaan voitiin koota trio. Pianoa soitti saksalaissyntyinen Aline Forsten, joka oli saanut koulutuksensa Pietarissa. Forstenin mies Gustaf Fredrik Forsten, puolestaan oli paitsi toinen kaupunginlääkäri, myös suuri musiikinystävä. Selloa triossa soitti Elias Kahra. Toisinaan piano-osuudet esitti lyseon latinan ja suomen kielen opettaja Eino Levón, joka on muistellut, että useimmiten soittoiltoihin kokoonnuttiin kestiystävällisille Hällströmeille. Ensimmäisen julkisen konsertin trio uskaltautui pitämään keväällä 1909. Ohjelmassa olivat Haydnin, Mozartin, Beethovenin, Mendelssohnin ja Reissigerin triot.

Koska yleisön kiinnostus kamarimusiikkia kohtaan virisi, alkoi myös kiinnostuneita soittotaitoisia ihmisiäkin ilmestyä niin, että vuoden 1910 alussa soittajia kertyi 13. Kapellimestariksi ryhtyi Elias Kahra ja nimeksi yhtyeelle annettiin Hausorkesteri (Kotiorkesteri). Siinä ei ollut yhtään puhallin- tai lyömäsoittajaa mutta harmoni korvasi puutteen. Ensimmäinen konsertti pidettiin kaupungintalolla huhtikuussa 1910. Sama ohjelma, johon kuului mm. Händelin Largo, Bachin Gavotti ja Boccherinin Menuette, uusittiin vapunpäivänä ”suurelle yleisölle” niin kutsuttuna helppohintaisena matineana ja juhlasali oli täynnä innostunutta väkeä.

Sivu päivitetty 28.4.2004