Martikainen, Esko

MARTIKAINEN, ESKO Seulasten lapset, OTAVA 1999

Kuopioon sijoittuva jännitysromaani Tauno Tyräksestä, joka on ajautumassa oman elämänsä sivulliseksi, kunnes kirjat ja totovoitto muuttavat kaiken.

Pitkän sadekauden jälkeen näyttäytyvä aurinko oli saanut ihmiset kaduille ja puistoihin. Köröttelin pitkin sivukatuja joskus sodan jälkeen rakennetun pientaloalueen reunamille, jonne oli jo noussut muutamia kerrostaloja. Pienen harhailun jälkeen löysin oikean osoitteen.
Pitkäksi venähtäneen orapihlaja-aidan yli talosta näkyi kadulle oikeastaan vain punertava tiilikatto, savupiippu ja peltinen vesiränni. Portilta näin, että talo oli kaksikerroksinen puutalo, jonka seiniä peittävä rappaus oli säilynyt hyvänä vuosikymmenet. Oikeassa siivessä johti kellariin pengerretty betoniluiska. Pieniruutuisilla ikkunoilla varustettu kuisti oli rakennettu vasempaan päätyyn. Pihalla näin, että nurmikko oli leikattu viimeksi joskus alkukesällä, villinä rehottavien ruusu- ja marjapensaiden seasta kohosi muutama ryhmyinen omenapuu. Rojuja oli kaikkialla. Lähellä kuistia lepäsi mahalaskun tehnyt Ford Anglia.
Tässä talossa oli jotakin kiehtovan vanhaa ja originellia, jollaista näki enää harvoin. Tuntui kuin olisin siirtynyt ajassa taaksepäin. Tallustelin keltaisten peittämää pihatietä odottaen alitajuisesti näkeväni jonkun baskeripäisen boheemin seisomassa paletti kädessä ja läiskivän syksyn värejä valkoiselle kankaalle.
Sellaista ei näkynyt, ei myöskään lierihattuun ja viittaan sonnustautunutta runoilijaa syvissä mietteissä. Nousin kuistin raput ulko-ovelle ja painoin ovikellon nastaa. Kuulin sisältä pehmeät helähdykset, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Talo oli tyhjä.

Sivu päivitetty 28.4.2004