Kejonen, Pekka

KEJONEN, PEKKA novelli Se tappava tarina, Parnasso 5/1967. (Nuoruuden topografia, WSOY 1999)

Toisena päivänä kesäkuuta sanottakoon vaikka tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäseitsemän nousi tai nostettiin Pekka A. Kejonen autosta esimerkiksi Kuopion keskussairaalan edustalla ja oli hyvin hämmästyneen näköinen. Nainen, joka tuki häntä, tukevasti tukikin, oli luultavimmin oma. Omaa oli samoin haima, maksa, vatsa ja maailmankuva joka rakoili. Tuuli oli lounaasta ja elämä todella esimerkkisten suureiden summa. Mitä mietti tämä Aikansa Valo, siitä voi esittää vain arvailuja. Ehkä hän mietti kustantajiensa kummallisuutta, jota hän ainakin välillisesti voi syytellä sisälmystensä tilasta. Silti: kirjallisten johtajien hortoilu sanallisen ilmaisun ryteikössä ei ole kertomukseni kulun kannalta mitenkään merkityksellistä; ja jos olisi, ei heillä siitä huolimatta isompaa asiaa kertomaani. Ja sitä paitsi, tämänhän on tarkoitus olla totta ja miltä kuulostaisi kustantajat ja totuus samassa kertomuksessa jos tämä nyt sitä onkaan. Ehkä raportti jostakin tämänpuoleisesta (tosin) mutta ei missään nimessä sairaskertomus. Se sairaus mikä tässä ilmenee on jo ilmennyt.

Sivu päivitetty 28.4.2004