Järnefelt, Arvid

JÄRNEFELT, ARVID Vanhempieni romaani I - III, WS 1928, 1929, 1930

Elisabet Järnefeltin, nuoren pietarilaissyntyisen kuvernöörinrouvan maailman mullistus: elämää pikkukaupungissa Kuopiossa 1880-luvulla…

Niinpä nytkin, kun Elisabetin Pietarissa, rantakadun valomeressä, tuliset kolmivaljakot kiitävät kilpaa toistensa ohitse, tuolla pohjolassa hiljainen, leuto yötuuli käy uneen vaipuvan pikkukaupungin ylitse, tuoden kosteata havuntuoksua vuoren jylhistä metsistä. Uniset yövahdit huutelevat kadunkulmissa kellonlyömiä ja palovaroituksiaan.
Turvallisesti on kaupunki hämärtynyt vuorten kohtuun.
Pienet valot ovat sammuneet.
Vain yhdessä talossa ovat ikkunat valaistut. Se on se talo, jossa tuomiorovasti asuu. Se on harmaaksi maalattu talo ja sen rakennukset ovat peltikatolla varustetut. Päärakennuksen kaikista ikkunoista hohtaa kirkas valo kadulle asti, ja tämä asia on saanut joitakuita kaupunkilaisten palvelijoita kokoontumaan toiselle puolen katua ikkunoihin kurkistelemaan. Mutta uteliaat eivät voi mitään nähdä, sillä toisissa ikkunoissa ovat kaihtimet alhaalla, ja missä ne olisivat hajalla, siellä ovat fiikukset ja palmut tiellä, niin ettei parhainkaan kurkistelija voi ratkaista kuka kulloinkin on liikkunut lehtien ohitse, ei edes oliko se nais- vai miesvierailija. Joku kuski, joka torkkuu odotellen kuomunsa pukilla, ei hänkään ole voinut antaa sen tarkempaa selkoa kuin minkä kaikki jo tietävät: että tuomiorovastilla on kalaasit.
Sisällä ovatkin pidot jo aika pitkälle ehtineet. Illallinen on syöty ja kuvernööri, se korkea vieras, on jo lähtenyt.
Lähteneet ovat myöskin monet muut arvohenkilöt, niiden joukossa rikas ja mahtava patruuna, joka oli kaupungin hienomman seuraelämän johtaja. Samoin suuren, pohjoisen rovastikunnan kirkkoherra , josta oli tuleva hiippakunnan piispa, - niin sanottiin.
Pahinta oli, että tämä lähtö oli ollut mielenosoituksellista. Yleinen tapa olisi vaatinut pitempään istumista illallisten jälkeen niin kunnianarvoisan isännän kuin tuomiorovastin luona, vallankin kuin vierailu ei tapahtunut hänen tavallisena vastaanottopäivänään, vaan vuotuisen merkkipäivän johdosta ja erikoisesta kutsusta.
Rikas, sopua ja rauhaa rakastava tuomiorovasti oli saanut päähänsä aivan pöyristyttävän aatteen: kutsua pitoihinsa yht'aikaa kaupungin erimielisimmät ainekset, vaikka hyvin tiesi, että nämä ainekset eivät enää moneen vuoteen olleet tavanneet toisiansa missään kutsuissa sisukkaan katkeruuden vallitessa kummankin ryhmän välillä.
Ensin alussa oli kaikki käynyt hyvin.

Sivu päivitetty 28.4.2004