Aho, Juhani

AHO, JUHANI Papin tytär, WS 1885

Juhani Ahon ensimmäinen laajempi teos, joka valtasi kokonaan uutta alaa virkamies- ja sivistyneistökuvauksineen. Realistinen romaani, joka kuvaa pappilan Elli-tyttären lapsuutta ja nuoruutta. Elämää hallitsevat ympäristön asettamat tiukat tottelevaisuutta ja alistumista vaativat säännöt. Poikamaista Elliä nämä paineet ahdistavat. Rajatun elämänpiirin verkkoa yrittää rikkoa Ellin kohteeton kaipuu jonnekin muualle, mikä ilmenee muun muassa toistuvana kiipeilyn haluna. Koulukaupungissa Kuopiossa koululaiset tekevät retken Puijolle. Mäki torneineen ja maisemineen näyttäytyy Ellille lähes hurmiollisena kokemuksena:

Vaikka tie kulki korkeata metsää, niin ettei voinut kupeelleen nähdä, kuinka paljon mäki kohosi, alkoi Ellin sydänalassa yhä enemmän tuntua tuommoinen kummallinen tunne…välistä ahdisti sydäntä kokoon ja toisen vuoron avarti sitä, niin että piti uudelleen ja aina uudelleen ja aina uudelleen henkeänsä vetää. Ja silloin olisi tahtonut pitkä olla, että olis puiden latvojen yli kurkoittamaan ylettänyt.
Yht’äkkiä oli siinä torni edessä, keskellä pientä aukkoa ja yletti paljon ylemmä kuin puiden latvat. Ne, jotka olivat edeltä kulkeneet, ne jo juoksivat parhaallaan ylös torniin, niin että pitkissä portaissa kumisi. Ja se ylöspäin kiertävä kumina se riipasi sydämen pohjasta niin mukaansa, että piti palttoo käsivarrelta maahan nakata ja kiiruhtaa ylös muiden jälkeen... ja niin tuntui, että jos ei juokse, ei saa nähdäkkään enää ja että muut sen ennen ottavat ja vievät kaikki...
- Odota, Elli! Elä jätä! huusi toveri jälkeen.
Mutta ei Ellillä ollut aikaa odottamaan. Hän jo rappusia harppasi, lasien ohitse riensi, vilkasi kiireelle niihin ja näki niistä jotain, joka melkein kuin lennättämällä yhä ylemmä lennätti ja paisuttamalla paisutti sitä tunnetta, joka oli mäkeä noustessa siellä syntynyt ja alkanut tuntua.
Ja semmoisella vauhdilla tuli hän ylös torniin, että kaikki, jotka siellä olivat, hänet huomasivat ja väistyivät hänen tieltään.
Ja heidän välitsensä näki hän semmoista, jota ei ennen ollut vielä unissaankaan aavistanut ... ja se löi vastaan semmoisella kirkkaudella ja suuruudella, että hän ihan säikähti sitä ja jäi siihen paikkaan sitä katsomaan voimatta hengittää ja se tuli niin yht'äkkiä ja aukeni eteen niin suurena ja mahtavana että sydän vei veren poskilta ja koko ruumiissa vavahti. Ääretön joukko kimmeltäviä vesiä edessä, ja saaria, ja salmia, ja kauvempana siintäviä vuoria!
Mutta sitten syöksi sydän ilon tulemaan ja riemun huudahdus pääsi huulilta ja pääsi monta kertaa! Ja hän hyppi ja löi käsiään yhteen...
Voi, voi, katsokaa, katsokaa!
Ja hän kuvaili, että muut tytöt ovat siitä yhtä riemuissaan...
- Tytöt, tytöt! ... Vo-oi! Näettekö! Katsokaa, katsokaa!...
Tuonne, tuonne!...
- Niin, niin, no mitä sitten! sanoi ensimmäinen tyttö, jonka puoleen hän kääntyi ja tarttui käsivarteen kiinni ja puristi sitä...
- Eikö se ole, eikö se ole...?
- Mitä se nyt on niin erinomaista ... olen minä sen nähnyt monta kertaa ennen. Elähän nyt sentään...
Ja tyttö irrotti olkapäitään nykäisten käsivartensa Ellin käden puristuksesta...
Samassa tuli johtajatar Ellin luo...
- Koetahan vähän hillitä itseäsi ... sinä olet liian raju...
Johtajatar hymyili ja näytti Ellistä vähän pilkalliselta. Muut tytöt kanssa hymyilivät ja katsoivat häneen samalla lailla kuin johtajatar.
Tuntui Ellistä kuin olisi kylmää vettä hänen niskaansa kaadettu ... ja hän vetäytyi syrjään.
- Voit sitä katsella, sanoi johtajatar vielä, mutta ei se oikein sovi hyppiä noin...

AHO, JUHANI: Lastuja

Kootut teokset IV, WSOY 1918-22:

    * Maan sydämeen
    * Nuoruuden unelma
    * Salaperäinen tarina
    * Syksyllä

Kootut teokset V, WSOY 1918-22:

    * Orjamarkkinat
    * Kotipuoleni rautatie

Sivu päivitetty 28.4.2004