Kirjailijan alkutaival

Johannes Brofeldtin eli Juhani Ahon kiinnostus lukemiseen ja runoiluun heräsi Mansikkaniemen lapsuudenpappilassa (1865 - 1876). Isä, kappalainen Theodor Brofeldt oli ostanut edeltäjänsä kirjaston, josta osaa säilytettiin ullakolla. Siellä Aho kävi lukemassa salaa, koska maallinen kirjallisuus oli kotona kiellettyä. Brofeldtien kotilukemistoon kuului 1860-luvulta lähtien Kuopiossa ilmestyvä suomenkielinen Tapio-sanomalehti. Lastenkirjoja oli mm. Genovevakuvakirja. "Kenoveevan" tarinankertomistilanne oli tulevalle kirjailijalle merkittävä lapsuudenelämys, johon hän palasi romaanissaan Muistatko -?.

Brofeldtin lapset saivat käydä kotikoulua Mansikkaniemellä. Opetuskielenä oli ruotsi ja ensimmäisenä aapiskirjana äidin, Emelia Snellmanin, entinen ruotsinkielinen aapinen. Perheen kotikielenä oli Juhani Ahon varhaislapsuudessa suomen ohella myös ruotsi.

Juhani Ahon lapsuuden aikaan alkeisopetus kuului kirkolle ja kodeille. Varakkaammissa perheissä pystyttiin pitämään kotikoulua. Suomalaislasten lukutaito oli 1860-luvulla yleisesti ottaen vielä heikkoa. Vain parikymmentä vuotta aiemmin kirkon alkeisopetuksen kirjoitusvälineinä Iisalmessa oli ollut hienolla hiekalla peitetty puulaatikko, jolle piirrettiin puikolla mallikirjain. Oppilaat saivat harjoitella samoin. Lukutaito parani vähitellen kansakoulun perustamisen jälkeen. Iisalmeen saatiin ensimmäinen kansakoulu vuonna 1877. Silloin Juhani Aho oli jo siirtymässä lukioon - Aho kasvoi kirjailijaksi samaan tahtiin kuin suuri yleisö oppi lukemaan.

Pikkupappilassa oli renkinä Ahoa 10 vuotta vanhempi, kynäilyä harrastava Ville Ruotsalainen, joka tutustutti Juhani Ahon suomalaisiin sananlaskuihin, arvoituksiin ja kansanomaisiin kaskuihin sekä Walter Scottiin historialliseen romaaniin Ivanhoe, Jules Vernen romaaniin Matka maapallon ympäri 80 päivässä ja J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Myöhemmin Kuopion lyseon kirjastosta tarttui luettavaksi mm. Dumas'n historiallisia romaaneja saksalaisina käännöksinä. Myös Daniel Defoen Robinson Crusoe oli tuttu. Suomenkielen opettaja Friedrick Polénin tunneilla syttyi elinikäinen rakkaus Kantelettareen ja Kalevalaan. Kouluaikaiset runopaperinsa Aho ompeli rullalangalla vihkoiksi, jotka saivat nimekseen Toivehia eli alkiaisia runouden alalla. Kyhäillyt J. Siltanen. Aho-nimeen hän mieltyi jo lukiolaisena.

Ahon teoksista löytää Iisalmen entiset pappilat miljöineen. Juhani Ahon museona toimiva Mansikkaniemen Pikkupappila on ollut monien lastujen ja kertomusten kimmokkeena sekä kappalaisen asumusten mallina, samoin Väärnin ja Kyrönniemen pappilat. Iisalmen Iso pappila on antanut lähtökohdat mm. Rautatien, Papin rouvan sekä Kevään ja takatalven rovastiloille. Kirjailija tunsi pappilansa ja oli lapsena yhtä kotonaan heränneitten virsien hyrinässä kuin Ison pappilan pianomusiikissa.

Mimmoiseksi tahtoisin elämäni

Kesä-yö pohjolassa on viileä ja tyven. Kaikki on sopusointua; valo ja pimeä liittyvät toisiinsa, päivä ei paista yhdestä paikasta vaan tuolta ylhäältä; joka esineellä on oma loistonsa, et missään näe varjoja, kiihkoa ei ole. Tuommoinen olisi elämäni oleva. Sen tulkitsijoiden, tunteiden tulisi olla puhtaiden kuin laulurastaan sävelet.

Mimmoinen elämäni oikeastaan on

Se on kuuman kesäpäivän helle. Ei missään näy rauhallista järjestystä. Kaikki on hikoilevaa kuumuutta, häikäisevää valoa. Joka kohta eroaa jäykästi toisestaan, jokaisella esineellä on lainattu valonsa - ja varjonsa. Missä on rauha? Ei kai rientojen kiihkoisessa liikkeessä! Hiljainen tunne on säikähdyksissään maailman melusta!

Nimimerkki J. Siltanen
eli Juhani Aho, 1878–79

(Enteitä ja uhmaa. Kirjailijan nuoruus. SKS 1987)

Sivu päivitetty 28.4.2004