Savolainen pisteaita

Kehittynein, suosituin ja pitkäaikaisin Savossa käytetyistä perinteisistä puuaidoista on ollut pisteaita. Alkuaan pisteaidassa ei käytetty tukiseipäitä. Kuitenkin aikaa myöten Savossa havaittiin, että aidan myöhemmältä pönkittämiseltä ja liian nopealta uusimiselta vältyttiin, kun jo tekovaiheessa vitsastettiin aitaan tukiseipäät. Tarkoituksen ja tilanteen mukaan pisteaitaa on valmistettu kahta tyyppiä. Lyhytjuoksuisessa eli tavallisessa pisteaidassa samanpituiset (n. 4 metriä) aidakset ulottuvat maan pinnasta aidanselkään asti. Pitkäjuoksuisessa pisteaidassa puolestaan nousee loivassa kulmassa eri pituisia aidaksia 6-12 metrin matkalla yhdestä neljään kappaletta. Tätä aitaa on eri puolilla maata kutsuttu myös suolto- tai panenta-aidaksi.

Pisteaidan tarvikkeet

Aidakset saa parhaiten valmistettua kuusesta tai haavasta, mutta myös hitaasti kasvaneesta männystä. Ohuimmat aidakset aisataan, eli niistä poistetaan 2-3 kuorisuikaletta koko aidaksen pituudelta. Paksummat aidakset halkaistaan joko kahteen tai neljään osaan. Aidanseipäät valmistetaan ensisijaisesti näreestä eli kuusesta. Aidanseipään tulee olla miehen rinnankorkeudelta vähintään tuuman paksuinen. Seipään ikää lisää, kun sen alaosaa kuoritaan puhtaaksi n. 30 cm ja loppu aisataan. Maahan tuleva kärki teroitetaan kahdelta syrjältä suoraan kulmaan. Kolmas sivu jää suoraksi. Vitsakset saadaan tuoreista yli metrin mittaisista ja tyvestä alle tuuman paksuisista pienioksaisista kuusen taimista. Ne karsitaan lähes latvaan asti ja halkaistaan latvasta päin, niin että muutama havukerkkä jää kumpaankin vitsaspuoliskoon.

Pisteaidan tekeminen

Ensiksi varmistetaan aidan tarkka tuleva suunta ja lyödään maahan noin 10 seivästä linjaan. Seipäiden välin tulisi olla esimerkiksi 1,2 metriä. Ensimmäinen seiväspari lyödään, niin että sen väliksi jää paksuimpien aidasten paksuus. Seipään teroittamaton sivu tulee jäädä aina aidasta ulospäin. Jotta aidasta tulisi kestävä, täytyy seiväsparia kallistaa hieman sinne suuntaan, missä aidakset päätyvät maata kohti. Ensimmäisen seiväsparin alle sijoitettu kivi ”päänalus” antaa ensimmäiselle lyhyelle kartiokkaalle aidakselle jo sopivasti alkuviistoutta. Aloituspäätä joudutaan vitsastamaan useammasta kohdasta, mutta aidanteon edetessä pyritään selviämään, niin että seiväsparille tulee kolme sidosta. Pitkäjuoksuinen pisteaita (korkeus 1,2-1,3 m) syntyy, jos alin sidos tehdään jo kahden aidaksen päälle ja toinen kolmen seuraavan aidaksen päälle. Kolmas sidos tehdään kolmen seuraavan aidaksen päälle tulevan tukiseipään jälkeen neljännen aidaksen päälle. Näin ollen jokaisen seiväsparin välillä maasta alkaa kaksi aidasta ja aidanselällä päättyy aina kaksi aidasta. Kahden alimman vitsastuksen suoritus aloitetaan kiertämällä halkaistun närevitsaksen latvatupsu lenkille toisen seipään ympäri ja vielä vitsaksen ympäri. Kun vitsas kierretään toisen seipään ympäri, ei lenkki pääse purkautumaan. Tämän jälkeen vitsas kierretään 3-4 kertaa seipäiden ympäri ja sen jäykkä loppupää painetaan seipäiden väliin ”palkimeen”. Päälle tuleva aidas lukitsee ja lujittaa sidoksen. Tukiseipäällä estetään aidan kallistuminen. Vajaan metrin päähän aidasta vuorotellen molemmilta puolilta aitaa lyödään tukiseipäät kallelleen aidanseiväsparin väliin. Tämän päälle tulee aidas. Kaiken aikaa seurataan, että aidasta tulee suora ja tasainen. Aidan päättyessä lyhennetään aidaksia ja lisätään sidoksia. Tietysti aitaan täytyy tehdä myös tarpeellisille paikoille veräjät ja portit. Ennen pisteaitoja oli joka talossa kilometreittäin ja niitä täytyi korjata joka vuosi. Työ oli aikaa vievää.

Sivu päivitetty 11.1.2010