Rautalampilainen ruokaperinne

Kansanomainen ruokatalous erilaisine makutottumuksineen on osa kulttuuriperintöämme. Ruualla ja aterioinnilla on myös yhteisöllistä merkitystä. Perheissä yhteinen ruokailu on yhdistävä tekijä vielä nykyaikanakin. Kyläkuntien hää-, hautajais- ynnä muut pitoateriat olivat entisaikaan omiaan lisäämään asukkaiden keskinäistä yhteydenpitoa.

Pohjois-Savoon kuuluva Rautalampi sijaitsee entisen pohjoishämäläisen alueen, nykyisen Keski-Suomen, rajalla. Pitäjä on saanut asutuksensa suurimmaksi osaksi Savosta, jonkin verran myös Hämeestä. Suur-Rautalampiin kuului aikoinaan lähes koko nykyinen Keski-Suomen alue. Rautalammin perinteinen kansankulttuuri on voittopuolisesti savolaista, mutta vanhakantaisessa ruokataloudessa havaitaan myös entisten heimorajojen vaikutusta.

Talonpoikaisoloissa entisajan ruokatalous perustui varastointiin ja omavaraistalouteen 1900-luvun alkukymmenille asti. Ruokien raaka-aineet säilöttiin talvikäyttöön silloin, kun niitä oli saatavissa. Riihikuiva vilja säilyi vuosikausia. Arvokas savolainen kaskiruis sai aikoinaan Ruotsin vallanpitäjät houkuttelemaan savolaisia kaskenraivaajia uudisasukkaiksi Keski-Ruotsin erämaihin. Kala- ja lihatuotteita säilöttiin kuivattamalla ja suolaamalla, paikoitellen muualla Suomessa myös hapattamalla ja savustamalla. Aterioiden ainekset vieraspitoja myöten saatiin omien peltojen ja kotieläinten tuotteista sekä järvien ja metsien antimista.

Arkiruokien tärkeimmät ainekset olivat suolattu – harvoin tuore – liha ja kala ruis- ja ohrajauhot, piimä, herneet ja nauriit aina 1700-luvun lopulle asti. Herne oli rukiin ja ohran jälkeen kolmanneksi yleisin viljelykasvi Rautalammilla 1800-luvun alussa. Lanttu näyttää olleen harvinainen vielä 1800-luvun lopulla. Muut juurikasvit ilmaantuivat talonpoikaistalojen kasvimaihin kartanoiden ja kotitalousneuvonnan välityksellä 1900-luvulla. Peruna yleistyi Rautalammilla 1800-luvulla.

Rautalammin perinteinen ruokatalous on voittopuolisesti savolais-itäsuomalaista. Taloissa syötiin kopratalkkunaa, kokkelipiimää, jauhomakkaroita, hapanlohkoa, paistikourulihaa ja kalakukkoja. Itäsuomalaiseen maatalouskulttuuriin kuulumista todistaa myös itäisen tyypin käsikivimalli. Naurislaatikko, hernetuuvinki ja hapan ”säästöpiimä” ovat olleet erityisesti pohjoissavolaisia ruokia. Jauhomakkaroita tehtiin myös Pohjois-Karjalassa. Läntisiä hämäläispiirteitä olivat kova reikäleipä pehmeän ruislimpun ohella, oluenpano juhliin ja hienon talkkunajauhon syönti piimän kanssa. Arkiruuista muutamat olivat omalaatuisen vanhoillisia, ehkäpä osaksi Rautalammin erämaiden raivauskaudelta periytyviä, esim. oravakeitto, jyllinkiluuvelli, jauhomakkarat, rieppoliemi, suolaheinärieska, humalapuserrokset sekä nauris- ja hernehaudikkaat apposineen, samoin rantakalan keittäminen tuokkosessa.

Toini-Inkeri Kaukonen

 Nyt on syöty

-milloha lie maksettu

Millaisia olivat rautalampilaiset ruokapidot 1800-luvulla? Mitä ihmettä ovat pepu ja mutti, entä nakulakahvi tai motoslohko? Miten vuodenajat rytmittivät ruuan hankintaa entisaikaan ja miten selvittiin talven yli seuraavaan satokauteen?

Näihin kysymyksiin vastaa Rautalammin ruokaperinnekirja. Se kertoo myös ruuanvalmistustavoista ja taidoista, joita tarvittiin, jotta saatiin pöytään pantavaa. Kirjan ruokaohjeet vievät lukijan entisajan arjen ja juhlan, säästöpiimän ja kourulihan aikaan.

Kirjaa myy Rautalammin museo