Papiston palkat Pielavedellä

Silloin, kun museorakennus toimi pappilana, virkahuoneena ja väentupana oli elämä kovin erilaista. Pappien toimeentulo oli pitkälti riippuvainen paikkakuntalaisten maksamista palkkioista. Alla olevan keisarillisen päätöksen Pielaveden papiston palkoista on aikoinaan jäljentänyt talteen museotoimikunnan puheenjohtaja, kauppias J.P. Nousiainen.

HÄNEN KEISARILLISEN MAJESTEETIN PÄÄTÖS Borgon hiippakunnan Tumiokapitulin alamaisuudessa tehdylle esitykselle saada armollista vahvistusta yhdelle Pielaveden Rovastikunnan jäseniltä Guvernööriltä Kuopionläänissä ja tuomikapitulilta Uloskatsotut-asiamiehet sisällä olevan vuoden Huhtikuun 13 ja 13 p allapidetyssä julkisessa pitäjänkokouksessa, tehdylle yhteydelle perustuksista edestuleville asioille Rovastin ja Kappalainen saadavista maksuista Pitäjässä, josta asiasta Guvernööri läänissä vaaditulla alamaisella lauseellansa on sisääntullut. Annettu Keisarillisessa Senaatissa Suomessa ja sen Talousosastossa Johtokunnassa Helsingissä se 18 päivä Lokakuuta 1845. HÄNEN KEISARILLINEN MAJESTEETTINSA on armossa antanut asiakirjat tässä asiassa ITSELLENSÄ esille tuoda.

Niin myös Kirkkoherra kuin Seurakunnan Jäsenet yksimielisesti suostuneet seuraavilla maksuilla:

1/ Jokaiselta lypsävältä lehmältä, omisti se kuka tahansa maksetaan yksi naula voita, velvollisuudella sen joka tekee viekkautta, että sen salatun kolminkertaisesti palkitsee

2/ Jokaiselta tilanosalta eli savulta:

a/ yksi rukiinen leipä, niin kesällä ja talvella, kumpikin yhdeksän naulan painoinen maksun saapi maksaa sitä vasten vastaavalla yhdellä kapalla rukiita kappaleesta

b/ palvattua raavaan lihaa yksi lapa eli raaja, kolmentoista naulan painosta, joka saatava myöskin kahdella kapalla rukiita saadetaan palkita.

3/ Jokaiselta tilanosalta eli savulta

a/ alle yhden neljännen osan manttaalia yksi naula puhdistettuja lampaan villoja, Kolme naulaa häklättyjä liinoja, kuin myös puolitoista naulaa häklättyjä pellavia, sekä niiltä jotka kalastavat kahdeksan naulaa suolakalaa, kuitenkaan ei kuoreita eli kiiskiä, jotka saatavat kaiken kaikkiaan voidaan maksaa viidellä kymmenellä kopeekalla hopeassa eli neljällä jyväkapalla.

4/ Maahan laskiaisesta yhden talonpojan eli talonpojanvaimon jäleltä joka on kuusi lehmää, maksetaan yksi lehmä, neljällä eli viidellä lehmällä yhdeksänkymmentäkuusi kopeekkaa ja vähemmällä kuin neljä lehmää neljäkymmentä kahdeksan kopeekkaa, torpparin mäkitupalaisen, pitäjän mestarin ja palkkarengiltä kuin myös niiden vaimoilta, sanotun lapsista yli kymmenen vuoden jälestä kaksikymmentäneljä kopeekkaa kaikki hopeeta.

5/ Pääsiäisrahassa talonpojalta kolme kopeekkaa talonpojan vaimolta samaten kolme kopeekkaa, jokaiselta perheeseen kuuluvalta ripillä käyneeltä hengeltä puolitoista kopeekkaa torpparilta pitäjänmestarilta ja loisilta kaksikymmentäneljä kopekkaa kaikki hopeeta.

6/ Lapsen ristimisestä kuusi kopekkaa, kirkottelemisesta kaksitoista kopekkaa, parikunnan kuuluttamisesta kaksitoista kopekkaa kuin myös yksipari villasukkia ja yksikappale palttinainen nenäliina, hautaan lukemisesta hengeltä kymmenen vuoden kahdeksan kopekkaa ja koulun käynnistä kaksikymmentäneljä kopekkaa kaikki hopeeta.

Sivu päivitetty 6.7.2005