Perhe ja kotitalous

Suurperheiden tilalle ydinperheet

Euroopassa elettiin 1800-luvun alussa monin paikoin vielä suurperheissä. Suurperhe tarkoittaa sitä, että samassa kotitaloudessa asuu useita pariskuntia lapsineen, jotka olivat yleensä samasta suvusta. Suurperheitä oli erityisesti Itä-Euroopassa ja Karjalassa. 1800-luvun lopulla suurperheet olivat jo melko harvinaisia. Suurperheiden tilalle tulivat ydinperheet, joihin kuului yksi pariskunta ja heidän lapsensa. Perhe ja sukulaiset olivat kuitenkin edelleen tärkeitä, vaikkei enää asuttukaan yhdessä. Vähän varakkaimpiin perheisiin kuului myös palvelusväkeä.

Perheen perustaminen

Tuleva puoliso oli sääty-yhteiskunnan aikaan etsittävä oman säädyn keskuudesta. Oikean puolison löytäminen oli tärkeää ja joskus vanhemmat neuvottelivat lastensa avioliitosta. Rakkaus ei ollut tärkein aviopuolison valintaperuste. Ajateltiin, että rakkaus kehittyi vähitellen yhteisen taipaleen myötä. Tärkeimpinä ominaisuuksina puolisossa pidettiin mm. työkykyä, ahkeruutta ja uskollisuutta. Avioliiton solmiminen vahvistettiin häissä, jotka vietettiin paikkakunnan perinteiden mukaan.

Lasten asema

Kaikissa perheissä, sekä köyhissä että varakkaissa, oli paljon lapsia. 1700- ja 1800-luvulla suomalaisiin aatelisperheisiin syntyi keskimäärin noin viisi lasta, papiston perheisiin keskimäärin noin kuusi lasta. Paljon pieniä lapsia kuoli yleisiin kulkutauteihin. Vaarallisia tauteja olivat mm. kurkkumätä ja keuhkokuume. Myös äitejä kuoli synnytyksiin ja sen jälkeisiin sairauksiin. Suomessa ei vielä 1800-luvulla ollut sosiaaliturvaa, mutta kunta huolehti silloinkin köyhistä ja sairaista ihmisistä. Heidät myytiin huutolaisiksi varakkaisiin taloihin.

Anu ja Pausku 7.a

Sivu päivitetty 27.4.2004