Kuopion musiikkielämän pienimuotoinen historia

Saatteeksi

"Voe, jos ois viulu.
Voe, jos ossois soittoo.”

Tervetuloa tutustumaan Kuopion klassiseen musiikkielämään.

Sivuilla käsitellään sointuja savolaisittain aina 1600-luvulta päätyen vuoteen 1990. Tie satunnaisten sotilassoittajien torventöräytyksistä ja lähes lukutaidottomien kuopiolaisten virrenveisuusta levyttävään sinfoniaorkesteriin ja musiikin ammattilaisia kouluttavan opinahjon maailmoihin on ollut pitkä ja kivinen. Yksi suurimmista hidasteista kautta vuosisatojen on ollut rahan puute. Se ei ole kuitenkaan estänyt kuopiolaisia yrittämästä. Jos ei ole ollut varaa viuluun, on käytetty Luojan leiviskää; laulettu lukuisissa kaupungin maallisissa tai hengellisissä kuoroissa. Siinä missä kenraalikuvernööri Järnefeltin lyseolaispoika Armaan ainoa tie tulevaan säveltäjänammattiinsa oli ottaa yksityistunteja neiti Armida Palmgrenilta, voi musiikin pariin halajava nykykuopiolaisnuori valita useankin musiikkiluokan väliltä ja jos lahjoja riittävästi on, päästä musiikkiopistoon tai konservatorioon – isäpapan tai äitimuorin rahavaroista riippumatta.

Kuopion musiikkielämää on tätä ennen selvitetty tarkemmin vain Kaija Schwanckin kirjoittamassa ja Helka Nurmen viimeistelemässä Kuopion musiikinystäväin yhdistyksen historiassa. Se käsittää merkittävän osan varsinkin 1900-luvun musiikkielämästä. Siinä käsitelty Kuopion orkesterin historia muodostavat näittenkin sivujen rungon. Kaija Schwanckia eivät omaa työtäni koskevat kiitokset enää valitettavasti tavoita, mutta mieleeni on kuitenkin vahvasti jäänyt 1980-luvun alun kaupungintalon juhlasalin eteisestä hänen hienostunut hahmonsa, kun näitten sivujen laatija teki ensi tuttavuutta kaupunkimme musiikkielämän kanssa toimimalla kaupunginorkesterin ovimikkona.

Ensiksi haluan kiittää Polku-projektin koordinaattoria Eija Tannista kimmokkeesta kirjoittaa tämä pienoishistoriikki. Kuopion kulttuurihistoriallisen museon johtaja Jouko Aroalholle kiitos aiheeseen liittyvästä hedelmällisestä ajatustenvaihdosta ja tutkija Pirjo Jantuselle arkiston aarteiden hankkimisavusta. Kaupunginorkesterin markkinointisihteeri Suvi Koutola ja konservatorion hallintosihteeri Eila Ryhänen ystävällisellä auliudellaan ansaitsevat myös kiitoksen.

Tämän kirjoittajasta ei – lukuisista soitto- ja laulutunneista ja muista innokkaista musiikkiharrasteista huolimatta – tullut musiikin ammattilaista. Musiikin parissa vietetyt vuodet eivät ole kuitenkaan toivottavasti menneet hukkaan (samoin kuin äidin ja isän rahat) sillä ilman niitä tuskin olisin näitä sivuja voinut täyttää. Kiitänkin kaikkia tapaamiani kuopiolaisia musiikki-ihmisiä ja pyydän anteeksi tarinoittenne varastamista.

Ja viimeiseksi mutta ei todellakaan vähiten. Jokaisen kulttuuria analysoivan tavoite: sivistyneen lukijan prototyyppi. Raimo Turjanmäki, kiitos mahdollisuudesta.

Kuopiossa 21.1.2003

Terhi Laitinen
Kulttuurifreelancer

Sivu päivitetty 28.4.2004