Urheilun voittokulkua ja ylipursuavaa innostusta

Raskaiden sotavuosien jälkeen ihmiset tempautuivat suurella halulla järjestörientoihin. Varkaudessa kunnallisena liikuntaneuvojana toiminut Veikko Tarvainen muisteli, että innostus varsinkin urheilua kohtaan oli suorastaan ylipursuavaa. Urheilu ja erilaiset kilpailut kuuluivat itsestään selvyytenä varsinkin lasten ja nuorten elämänmenoon.

Paikkakunnalla järjestettyihin urheilukilpailuihin ei yleisöä tarvinnut enemmälti houkutella, sillä katsomot täyttyivät innokkaista penkkiurheilijoista. Erityisen suosittuja olivat yleisurheilukilpailut, joissa vieraili niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin tähtiurheilijoita. Varkauden kesäkisat säilyttivät koko olemassa olonsa ajan maineensa hyvin järjestettyinä kisoina. Kaiketikin kummallisimmat Varkaudessa järjestetyt urheilukilpailut olivat myöhemmin kuuluisiksi tulleet korttipainit. Vuoden 1947 valmennusleirin yhteydessä järjestettyjen painikisojen kaikkien ottelujen tulos oli ratkennut jo edellisenä iltana pelatussa korttipelissä. Korttivoittoa kunnioitettiin ja miestä heitettiin kuin rukkasta.

Sotavuosien jälkeen käynnistyi myös ennen näkemätön urheilun keskusjärjestöjen välinen kamppailu nuorison sieluista. Varkaudessa seurojen keskinäinen kilpailu johti siihen, että lähes kaikissa kauppalanosissa toimi sekä SVUL:n että TUL:n alainen alaosastoseura. Vaikka emäseurojen alaosastoja oli perustettu jo ennen sotavuosia, koettiin alaseurojen kukoistuskausi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Niin sanottujen suurten ikäluokkien syntyminen tiesi sitä, että eri puolilla Varkautta riitti vipinää.

Vuonna 1946 Varkauden kauppalassa toimi yhdeksän rekisteröityä voimistelu- ja urheiluseuraa. Alaosastoissa urheiltiin kauppalan kaikissa osissa. Alaosastoissa harrastettiin useita eri lajeja. Mukana ohjelmassa olivat muun muassa yleisurheilu, hiihto, voimistelu, pesäpallo, jalkapallo, painonnosto ja pöytätennis. Alaosastojen tehtävänä oli paitsi koko seuran harrastajamäärän lisääminen myös lahjakkaimpien urheilijoiden haaliminen hankkimaan menestystä pääseuralle.

Varkauden Tarmon alaosastoina toimivat sotien jälkeen vuonna 1945 perustetut Lehtoniemen Vauhti, Puurtilan Vastus ja Luttilan Tarmo. Vuonna 1948 perustettiin alaosastot Kuvansiin (Kuohu) ja Könönpeltoon (Kiri). Vielä vuonna 1958 alaosastoksi perustettiin Ruokojärven Vire. 1950-luvun lopulla toimintaa käynnisteltiin Veikkojen nimellä. Warkauden Urheilijoiden kuuluisimmaksi alaosastoksi sittemmin nousseen ja itsenäistyneen Puurtilan Kisa-Poikien syntysanat lausuttiin Puurtilassa huhtikuun 4. päivänä 1948. Omaperäinen on Timolan Kisa-Veikkojen tie WU:n alaosastoksi. Vuoden 1948 alussa timolalaiset päättivät hakea pääseuran jäsenyyttä. Kisa-Veikot oli perustettu jo vuonna 1935. Muita WU:n alaosastoja olivat Könönpellon Kisa, Lehtoniemen Kisa-Viesti ja Luttilan Kisailijat. WP-35:n alaosastona voidaan pitää vuonna 1947 perustettua Warkauden Pallo-Poikia.

Ylipursuavan innostuksen seurauksena varkautelaiset urheilijat ylsivät myös merkittäviin saavutuksiin. Varkautelaisia yksilölajien edustajia oli jatkuvasti kansainvälisissä edustustehtävissä. Joukkuelajeista varsinkin jääpalloilussa varkautelaiset osoittivat vuodesta toiseen kyvykkyyttään.

Urheilun merkityksestä viesti myös paikallisen yhtiön suhtautuminen urheilun ja liikunnan tukemiseen. Suullisen perimätiedon mukaan A. Ahlström -yhtiön WP:lle myöntämä huomattava tuki olisi kirjattu yhtiön kirjanpidossa momentille "tuulen ja myrskyn tuottamat vahingot". Lisäksi yhtiöllä oli samanaikaisesti palveluksessaan useita urheiluneuvojia, jotka vastasivat eri palloiluseurojen valmennuksesta. Sotavuosien jälkeen aloittaneen kunnallisen urheiluneuvojan tehtävänä oli puolestaan keskittyä TUL:n seurojen asioiden hoitamiseen. Lisäksi työläisurheiluseuran tukijoita olivat ennen kaikkea Osuusliike Työnvoima ja paikalliset ammattiosastot.

1960-luvulla varkautelaisessa urheilussa elettiin kunnian ja maineen vuosia. SM-tason mitaleita tuli niin jääpallossa (WP-35) kuin pesäpallossakin (Puurtilan Kisa-Pojat). Kämärin yleisömäärät nousivat tuhansiin katsojiin. Jääkiekossakin Warkauden Urheilijat kävivät pikavisiitillä aina pääsarjatasolla. Kauden saldona oli yksi sarjapiste, joka saatiin kamppailemalla tasapeli (3-3) Suomen mestariksi pelanneen Rauman Lukon kanssa. Myös yksilölajien urheilijat kunnostautuivat. Kansalliseen kärkeen yllettiin yleisurheilussa, hiihdossa, painissa, nyrkkeilyssä, painonnostossa, jousiammunnassa ja tenniksessä.

1960-luvulla kuntoliikunnan harrastus alkoi lisääntyä voimakkaasti. Kuntoliikuntaharrastuksen nousun taustalla olivat tuotannossa ja työelmässä tapahtuneet muutokset. Raskas ruumiillinen raataminen alkoi lisääntyvässä määrin korvautua fyysisesti vähemmän kuormittavalla työllä toimistoissa tai palveluammateissa. Myös valtiovallan ja kunnallisten elinten kiinnostus kuntoliikunnan edellytysten kohentamiseen lisääntyi. Vähitellen kunnan tehtäväksi katsottiin kuuluvan latu- ja kävelyverkostojen sekä liikuntaa lisäävien kevyen liikenteen väylien rakentaminen. Uimahalli, liikuntatalo ja jäähalli ovat osaltaan parantaneet varkautelaisten urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia.

Kävelyn ohessa 1960-luvulla Varkaudessa elettiin varsinainen hiihtobuumi. Olosuhteiden kohentuessa ja latuverkostojen laajetessa hiihdon harrastajien määrä lisääntyi. 1970-luvun ilmiöinä voidaan pitää hölkkää ja juoksua. Paikkakunnan oman kunnallisen liikuntatoimen ja paikallisten seurojen sekä järjestöjen toteuttamaan Hurushölkkään osallistui syksyisin satoja osanottajia. Lenkkeilysukupolven vuotuinen merkkitapahtuma oli lomamatkojen arvonta. Sinisissä lenkkeilylaatikoissa olleisiin vihkoihin tehdyt kirjaukset palkitsivat onnekkaimmat Vuokatin matkoilla. Matkojen lahjoittajina toimivat A. Ahlström Oy:n lisäksi myös paikkakunnan muut liikelaitokset, yritykset ja yhteisöt. Ihmisten elintason noustessa kiinnostus Vuokatinmatkoja kohtaan laantui. Samalla luovuttiin myös lenkkeilysuoritusten kirjaamisesta. Siniset laatikot katosivat varkautelaisesta katukuvasta.

Sivu päivitetty 21.4.2004