Urheilun jäljet - Liikettä ja emäseurojen aikaa

Varkaudessa harrastettiin liikuntaa jo ennen urheiluseurojen perustamista. 1800-luvun lopun viimeisinä vuosikymmeninä kansanjuhlien ohjelmassa oli myös erilaisia kisailuja, leikkejä ja tanssia. Aivan nykyisenkaltaisista urheilulajeista ei tuolloin vielä ollut kyse. Vuonna 1882 Pitkälänniemen hovissa järjestetyissä juhlissa kilpailtiin muun muassa kiipeämisessä, tangolla hypyssä, säkkitaistelussa, kilpajuoksussa, ammunnassa ja soudussa. Vähitellen juhlien ohjelmaan harjoitettiin myös erilaisia voimisteluesityksiä.

1900-luvun alkuvuosiin tultaessa virisi kiinnostusta myös kilpaurheiluun. Vuoden 1900 kevättalvella sanomalehdet uutisoivat, että Varkauden tehtaalaiset olivat toimeenpanneet hiihtokilpailut. Maaliskuun 11. päivänä pidettyjen kilpailujen tapahtumapaikkana oli Huruslahden jää. Keliä luonnehdittiin tavallisen hyväksi. Tosin maaliskuun aurinko ennätti pehmittää hangen nuoskaksi, joka vaikeutti hiihtäjien suorituksia. Miesten 15 kilometrin hiihtoon oli uskaltautunut kahdeksan hiihtäjää. Poikien kolmen kilometrin matkalla kamppaili kuusi nuorukaista.

Voimisteluharrastuksen laajeneminen ja innostus kilpaurheiluun olivat tekijät, jotka synnyttivät ajatuksen urheiluseuran perustamisesta paikkakunnalle. Paikkakunnan ensimmäiseksi seuraksi perustettiin 10.11.1904 Warkauden Tehtaan Voimistelu- ja Urheiluseura. Nimensä mukaisesti seuran alkuaikojen päätoiminta oli voimistelu. Urheilun puolella aloiteltiin hiihtämällä ja yleisurheilemalla. Myös jalkapallosta tuli suosittu laji. Vuonna 1911 seuran nimi muutettiin Voimistelu- ja Urheiluseura Eloksi. Vuonna 1929 seura sai nimekseen Warkauden Urheilijat.

Työväestön keskuudessa heräsi ajatus aivan oman seuran perustamisesta. Varkauden Tarmon perustamispäivä on ajoitettu maaliskuun kolmanteen päivään vuonna 1912. Asiakirjat kertovat kuitenkin, että Varkauden työväenyhdistyksen nuoriso-osaston urheiluseura olisi toiminut jo edellisen vuoden aikana. Vuoden 1911 maaliskuussa työväenyhdistyksen nuoriso-osasto olikin toimeenpannut omat hiihtokilpailut.

Warkauden Urheilijat ja Varkauden Tarmo säilyttivät pitkään asemansa eräänlaisina urheilun emäseuroina. Luonteenomaista seurojen toiminnalle oli, että niiden suojissa voitiin harjoittaa useita lajeja ja liikuntamuotoja. Tarmo on säilyttänyt edelleenkin asemansa useita lajeja ohjelmassaan pitävänä yleisseurana. Warkauden Urheilijoissa on keskitytty hiihtoon.

Kahden vahvan eri keskusjärjestöön kuuluvan urheiluseuran olemassa olo merkitsi myös kahden erillisen urheilun järjestökulttuurin syntymistä paikkakunnalle. Muun järjestötoiminnan tavoin kulttuurien välinen raja oli vedetty Pirtinvirtaan. Työläisurheilun aluetta oli Taulumäki, jonne ryhdyttiin kohentamaan pian Varkauden kunnallisen itsenäistymisen (1929) jälkeen Joutenlahden urheilukenttää. Porvariseurojen ja suojeluskunnan urheiluareenana toimi ennen sotia Kosulanniemen kenttä. Kosulanniemeen oli pakko siirtyä, sillä paikkakunnan ensimmäinen Pirtinniemessä sijainnut kenttä jäi tien alle.

Kahden urheilukulttuurin vaikutuksesta todistavat myös sotavuosien jälkeinen urheilukenttien rakentaminen. Yhtiön paikallisjohdon aloitteellisuus ja tuki kohdistuivat Kanavasaaren eli Kämärin kentän rakentamiseen. Vuoden 1948 Lontoon kisoista Varkauteen "tulikin" olympialainen kultamitali. Tavanomaisesta poikkeavaa oli, että urheilumuotona oli taide ja lajina arkkitehtuuri. Kulta voitettiin olympiastadionimme toisen arkkitehdin Yrjö Lindegrenin laatimalla Kämärin urheilupuistosuunnitelmalla. Noihin aikoihinhan olympialaisten ohjelmaan sisältyivät myös erilliset kulttuurikilpailut. Samanaikaisesti Kämärin kentän puuhaamisen kanssa rakennettiin toiselle puolelle kauppalaa kansainväliset mitat täyttävää Kisapuiston urheilukenttää.

Eri keskusjärjestöihin kuuluvilla seuroilla oli myös omat järjestötalonsa. Nykyisen hotellikompleksin paikalla sijainnut Seuratalo palveli porvarillisen urheilun seuroja. Sen sijaan työläisurheilun kehtona ja toimitilana oli Taulumäelle pystytetty Varkauden työväentalo, jossa nykyään toimii paikkakunnan teatteri. Myös Lehtoniemen työväentalolle etenkin varkautelainen työläisnuoriso löysi tiensä niin urheilemaan kuin tanssimaankin.

Ennen toisen maailmansodan vuosia Varkauteen perustettiin uusia lajiseuroja. Vuonna 1935 paikkakunnalle synnytettiin palloilun erikoisseuraksi Warkauden Pallo -35. Alunperin seuran nimeksi haluttiin antaa Warkauden Sudet viipurilaista menestysseuraa jäljitellen. Nimestä kuitenkin luovuttiin, kun oli saatu selville viipurilaisten vastustavan hanketta. Vuoden 1935 aikana perustettiin myös Varkauden Uimarit. Työläispalloilijat lähtivät Tarmosta omille teilleen vuonna 1939, jolloin perustettiin Varkauden Työväen Palloilijat. Ennen sotavuosia pallolle annettiin kyytiä myös Suojeluskunnan Palloilijoiden toimesta.

1930-luvulla tehtiin varkautelaista urheilun historiaa hiihtoladuilla. Paikkakunnalla toimeenpantiin niin sanottuja Tehtaan hiihtoja. Hiihdot järjestettiin vuosina 1934-39 sekä 1941 ja 1945. Hiihtojen järjestämistä kokeiltiin vielä vuonna 1947, mutta edellisen vuosikymmenen osanottolukuihin ei enää ylletty. Parhaana vuonna (1935) hiihtosuorituksen lykki 2 317 hiihtäjää. Ensimmäisen hiihtäjän lähtiessä ladulle aamukahdeksalta viimeinen kilpailija pääsi matkaan kello 14.26,00. Tehtaan hiihtojen järjestämiseen kannustivat ajan maapuolustukselliset tavoitteet. Samalla hiihdot vaikuttivat suotuisasti varkautelaisen hiihtourheilun nousuun.

Sivu päivitetty 21.4.2004