Gustaf Ranin

Tukkukauppias ja laivanvarustaja Gustaf Ranin

Kuopiolaiset kauppiaat olivat 1800-luvulla pääasiassa pienimuotoisen kaupan harjoittajia. Laajempaa tukkukauppaa alettiin harjoittaa Krimin sodan aikana vuosina 1853-1856. Ensimmäiset Kuopiossa toimineet tukkukauppiaat olivat Säämingistä kotoisin oleva Gustaf Emanuel Ranin ja Rurik Teodor Kellgren. Gust. Raninin kauppa alkoi maalaistuotteiden, esimerkiksi voin, talin ja tervan keräilykauppana. Tuotteet vaihdettiin Viipurissa tai Pietarissa joihinkin maalaisväestön kysymiin tarvikkeisiin: suolaan, sokeriin, kahviin ja kankaisiin. Alussa Raninilla ei ollut käytössään edes myymälää, mutta yhdessä kauppias Constantin Pauloffin kanssa hän oli rakentanut rantamakasiinin Vasikkasaaren rantaan sataman edustalle.(1)

Ranin harjoitti 1860-1870 luvuilla vilja- ja suolakauppaa. Tuona aikana hänen liikkeensä kasvoivat. Kauppias Rurik Kellgrenin kanssa Ranin aloitti polttimoteollisuuden vuonna 1859. Moniin vuosiin tämä yritystoiminta ei tuottanut juuri mitään, koska kotipoltto kiellettiin vasta vuonna 1865. Kiellon jälkeen Ranin sai erityisoikeuden hienompien väkijuomien tislaukseen. Ranin rakennutti Kuopion satamaan makasiineja ja osti useita tontteja muilta kuopiolaisilta kauppiailta. Bona Kellgreniltä hän osti lisäksi oluttehtaan vuonna 1871. Ranin rakennutti myös vuonna 1883 spriitehtaan ja höyrymyllyn, jota laajennettiin myöhemmin. Raninin yritysten perustana oli mylly-, polttimo- ja panimoteollisuus. Pohjan näille toiminnoille loi laaja välitysliike, joka toimitti maalaistavaraa hänen sekatavarakauppaansa. Kun Ranin oli saanut viljakaupan toimimaan, hän aloitti mylly- ja panimoteollisuuden.

Raninin tuotteista olut, vilja ja jauhot tulivat suosituksi laajalla alueella. Alkoholeista mainetta saavutti Savon viina, kuten myös Aamuruskokin. Raninin liiketoimien kannalta hänen laivastonsa oli tärkeä, kuitenkaan omat laivat eivät ehtineet kuljettaa kaikkea tavaraa jota Ranin tarvitsi liiketoimiensa ylläpitoon. Raninin omiin laivoihin kuuluivat lastihöyrylaivat Wellamo ja Aino. Wellamo teki kauan kannattavia Pietarin-matkoja. Raninin perilliset jatkoivat laivakauppoja tilaamalla Varkaudesta vuonna 1899 hienon höyrylotjan. Höyrylotja Panu liikkui kuljettaen viljaa useita vuosikymmeniä. O. Y. Gust. Raninin laivastosta tärkeimmät laivat olivat: Wellamo, Vipunen, Panu ja Koljonniemi. Kuva 5213:1 Panu-laiva v. 1921-1922.

Suurina nälkävuosina 1866-1867 Ranin tuli tunnetuksi monien hädänalaisten ihmisten auttajana. Köyhästä pojasta, joka saapui vuonna 1840 Kuopion satamaan erään purjelotjan kyydissä, oli tullut aikansa todellinen vaikuttaja. Hänellä oli alusta saakka halu menestyä, vaikka menestyksen takana olikin halun lisäksi onnea. Kauppiaat O. V. Roering ja C. G. Pauloff auttoivat nuorta Raninia eteenpäin urallaan. Gust. Ranin auttoi aikanaan vastaavasti muita. Ranin kuoli varakkaana ja kunnioitettuna liikemiehenä. Hänet tunnettiin tarmokkaana ja suurpiirteisenäkin. Hän tuli tunnetuksi koko Savon liike-elämän kohottajana.

Raninin perilliset jatkoivat yritystä entisellään vuodet 1896-1919, jolloin kauppaneuvoksen poika johti liiketoimia. Raninin kuoleman jälkeen vuonna 1896 toiminimi alkoi harjoittaa puutavaraliikettä. Raninin pojan P. E. Raninin kuoltua vuonna 1906 toiminimen hoito tuli Ernst Bieselle. Hänen käsissään liike oli maailmansodan melskeissä. Yritys tuli taitekohtaansa vuonna 1919, kun kieltolaki pudotti pohjan panimo- ja polttimoliikkeeltä. Suuret vaikeudet olivat edessä, ja yritys muuttui osakeyhtiöksi ja alkoi harjoittaa myllyteollisuutta. O. Y. Gust. Ranin rakennutti uuden valssimyllyn 1921-1922. Tämä yritys onnistui ja toi mainetta liikkeelle. Ennen johtaja Biesen kuolemaa v. 1926 yritys oli selvinnyt karikoista.(2)

Lähdeviitteet
(1) Toivanen 2000, s. 149-150.
(2) Karttunen 1945, s. 209-213.

Lähdekirjallisuus
Karttunen, K .I: Saimaan höyrylaivaliikenteen 100-vuotishistoria. Helsinki 1945.
Toivanen, Pekka: Kuopion historia 2. Jyväskylä 2000.

Nina Pelli, 2002.

Sivu päivitetty 21.4.2004