Kuopion Hiltulanlahden Jokimäki. Tupa vanhassa asussaan 1800-luvun alussa. Piirtänyt vanhojen kuvien mukaan Seppo Latvala, 2003.

Pohjois-savolaisen savutuvan laipio

Tämä aihe on valitettavasti hyvin hatarasti tutkittua ja usein virheellisestikin saatettu kirjallisiin muistiinpanoihin. Kielo Ovaskainen kertoo laipioista kirjassa Kartanolla kuunneltua (Aarni 12). Hän selostaa monenlaisia laipiomalleja ja mainitsee jossakin kohdassa, että savutuvan laki oli tasainen, että savu pääsi kiertelemättä ulos.

Tämä maininta on siten epämääräinen, että missään ei tarkemmin sanota, tai piirroksin esitetä, mitä tuolla maininnalla tarkoitetaan. Mielestäni tästä on myöhemmin aiheutunut käsitteiden sekaannusta. Toivo Vuorela on lainannut Ovaskaisen sanoman kirjaansa Suomen kansanomaista kulttuuria, ja esittää, että savolaisten savutupien laki oli tasainen.

Olen 1950-luvun loppuvuosina ja 1960-luvulla kiertänyt Kuopion ympäristöä karkeasti 100 km säteellä, kauppa-asioissa. Minulla oli jo tuolloin suuri kiinnostus vanhoihin rakennuksiin, niinpä painoin muistiin monia näkemiäni yksityiskohtia. Näkemäni perusteella voin sanoa, että kaikkien vanhojen suurten tupien laki oli taitteinen. Useimmiten siten, että tuvan koosta riippuen kolmen tai neljän keskimmäisen laipionalasen osalta laki oli suora, tai vain vähän kaartuva, mutta kummankin sivuseinän vieressä, laipionalaselta ryöppiäisiin, eli seinän viereiseen pyöreään kannatusorteen laki oli enemmän tai vähemmän viisto. Tämän asian näkee havainnollisesti oheisesta piirroksesta, joka esittää Kuopion Hiltulanlahdessa ollutta suurta savutupaa. Tupa oli sisämitoiltaan 8,40 x 8,40 m ja korkeus lattiasta laipioon 4,15 m. Tässä laki oli myös keskiosasta hieman kaareva niin, että laipiolankkuina olevat puolipyöreät kellekset ulottuivat vain laipionalaiselta toiselle. Näin muodostui kaunis holvimainen laki. Yleisempi oli kuitenkin muoto, jossa vain laitimmaiset osat olivat viistot.

Vanhimmissa savutuvissa laki saattoi olla vain kahden paksun, pyöreän laipionalasen ja seinän vieressä olevien ryöppiäisten kannattama. Tällainen esimerkki näkyy vieläkin Kuopion Lapinmäen Haapamäen Hiltulan 1700-luvulla rakennetun tuvan laipiossa. Toisen esimerkin muistan Vesannolta jossa Pienolan kylän Tikkanen nimisen talon tuvan laki oli kahden pyöreän laipionalasen kantama, laskeutuen viistoon seinänvieriä kohti. Tästä kertoo vanha arvoitus ”pirtissä kaksi kalevan miestä, päät pihalle pistää”. Useimmiten näitä vanhemmissa tapauksissa pyöreitä, mutta usein myös neliömäiseksi veistettyjä laipionalasia oli kolme tai neljä sekä lisäksi seinänvierissä ryöppiäiset.

Mielestäni tasainen laipio on myös vanha, mutta se esiintyy vain silloin, kun savutupa on ollut hyvin pieni. Kun kiukaalla varustettu savupirtti tuki viikinkiajalla, ehkä 900-luvulla, Suomessa tunnetuksi vanhan keskiliedellisen majan tilalle, se oli usein noin 4 x 4 m kanttiinsa. Tuollaisen pienen pirtin laipion kannattimeksi saattoi riittää yksi keskellä oleva laipionalainen ja laki saattoi olla suora sivuseinästä toiseen. Rakennuksen kasvaessa lähemmäksi vanhan keskiliedellisen majan mittoja, noin 6 x 7 m kanttiinsa, tarvitsi laipio jo useampia kannatinhirsiä. Uskoakseni tällöin palattiin vanhan liesimajan viistoon ulkokaton mukaiseen laipiomuotoon, joka oli vanhastaan tuttu.

Muuraamalla tehty savu-uuni tuli irtokivistä ladotun kiukaan tilalle 1100-luvulta lähtien ja ilmeisesti silloin pirtti alkoi muuttua tupa nimiseksi ja koko suureni myös uudemman ja paremman tekniikan myötä. Uskoakseni tällöin alkoi myös laipion kehitys kulkea taitteisen rakenteen suuntaan ja noudatti sekä vanhan liesimajan harjaa kohti nousevaa rakennetta, että mahdollisesti kirkkojen antamaa kolmilappeista tai holvimaista esimerkkiä noudattaen. Mallia voidaan hakea vaikkapa Italian monien kirkkojen puisista laipiorakenteista tai omasta perinteestä vaikka Sodankylän vanhan kirkon aikaisemmasta kolmilappeisesta laipiosta. Tämä laipiomuoto on ollut Savossa täysin kehittynyt jo 1500-luvun lopulla, koska se kulkeutui täältä Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin täältä muuttaneiden asukkaiden mukana.

Seppo Latvala, 2003

Sivu päivitetty 2.9.2004