Rukinlapa

Ensimmäiset rukit tulivat Suomeen 1500-luvun alussa, mutta yleistyivät vasta 1700-luvulla. Rukinlapa sai muotonsa edeltäjästään kehräpuusta eli kuosalista, ja oli aluksi yksinkertainen ja maalaamaton. Aikaa myöten siitä kehittyi kuitenkin suosittu lahjaesine, sulhasen lahja morsiamelle, ja samalla eräs suomalaisen kansantaiteen merkittävimmistä esineistä. Erityisesti saaristoalueella, länsirannikolla ja Pohjanmaalla rukinlapa muodostui leikkaustaidon tunnusmerkiksi ja sai alueellisia erityispiirteitä. Kehityksen loppuvaiheessa niitä valmistettiin ammattimaisesti, ja koristemaalarit kulkivat talosta taloon somistamassa niitä rokokoon lehti- ja kukka-aiheilla.

Pohjois-Savon pitäjistäkin rukinlapoja on otettu talteen runsaasti. Ne on koristeltu runsailla ruusuke-, auringonpyörä- ja lovileikkauskoristeilla sekä maalattu yleensä punaruskeiksi. Vuosiluvulla merkityt rukinlavat ovat yleensä 1800-luvun jälkipuoliskolta.

Muista kehruuvälineistä länsisuomalaiset rullatuolit saivat osakseen runsasta leikkaus- ja maalauskoristelua.

Sivu päivitetty 21.4.2004